Joyn jalasta poistettiin tikit maanantaina ja haava näytti oikein siistiltä. Hieman alkoi vuotaa uudestaan, koska ell poisti siitä rupea. Aloitettiin myös Carthrophen-pistossarja nivelten hyvinvoinnin edistämiseksi. Sarja sisältää neljä 5-7 päivän välein annettavaa ruisketta. Onneksi Joy on helppo käsitellä, niin laitan kolme seuraavaa itse. Kerroin myös pienentäneeni liian suurena pitämääni kipulääkitysannosta 80 mg päiväannoksesta 40 mg. Ell oli kanssani samaa mieltä, että alkuperäinen annostus on korkea, mutta että 40 mg on taas alle suositusannostuksen. Tästä tulkitsin, että ajatuksena oli antaa ensimmäinen kaksi viikkoa maksimiannoksella ja sen jälkeen lähteä pienentämään annostusta. En nyt sitten kuitenkaan lähtenyt nostamaan lääkkeen määrää, ylihuomenna leikkauksesta tulee jo kaksi viikkoa ja TTA-leikkauksen jälkeen kipulääkitys lopetettiin silloin kokonaan, kun Joy ei enää varonut jalkaa. 

Eilen ajelin Joyn turkin ja käytiin fyssarilla. Itse jalkaa ei käsitelty kovinkaan paljoa, Jenni teki sille jonkin aikaa ojenna ja koukista -harjoitusta ja kertoi liikeradan olevan jo hyvä. Kerroin miten minua arveluttaa tehdä ko. jumppaa Joylle, kun pelkään satuttavani. Jenni kertoi ettei ole tällä kertaa välttämätöntä, koska Joy ojentaa ja koukistaa jalkaa jo omatoimisestikin. On siis tehnyt merkkauspissoja kipeän jalan varassa tyttömäisesti toista takajalkaa nostaen ja takajalkojen venytyksiä suoraan taakse niin, että painaa lopuksi lantion maahan. Painonsiirtoharjoitukset ja muu voimaharjoittelu aloitetaan myöhemmin. Nyt keskityttiin lihasjumien avaamiseen. Sovittiin myös uusi aika kahden viikon päähän. Jenni kävi läpi myös Funnyn, sillä kaksi viikkoa sitten, eli päivää ennen Joyn ristisiteen katkeamista koirat törmäsivät rajusti yhteen kotipihallamme. Funny lähti juoksemaan taloa ympäri ja hetken mietittyään Joy lähti vastaan. Tulivat talon kulmalle samaan aikaan ja kuului läsähdys, jonka tulkitsin siten, että jommalla kummalla leuat loksahtivat kiinni. Joy alkoi vaikertaa ja tuli luokseni. Katsoin suuhun, olisiko purrut kieleen, mutta kaikki näytti hyvälle ja Joykin hiljeni heti. Katsoin vielä Joyn perään kun ravasi sisälle, koska ensimmäinen huoleni kohdistui luonnollisestikin Joyn polviin. Funnyä en tuolloin edes tsekannut, koska käyttäytyi normaalisti. Seuraavana aamuna Joyssa ei ollut huomattavissa mitään, mutta Funny ontui etujalkaa levosta noustuaan. Vertyi kuitenkin muutaman askeleen jälkeen ja oli aamukävelyllä oireeton. Illalla kuitenkin ontui taas ensimmäiset askeleet levon jälkeen ja vingahti kun yritin nostaa. Tästä syystä Joy tuurasi illan agilitytreeneissä Funnyä. Hyppykorkeus oli 20 cm, eivätkä esteet tuottaneet ongelmia. Pallopalkkaan kiinni käydessä ristari sit sanoi poks. On hyvin mahdollista, että koirien yhteentörmäys oli kuitenkin pääsyyllinen ristarin katkeamiseen. Niin tai näin, Funnylla oli vasemmassa lavassa vaijerimainen lihasjumi, eikä mitään muuta löytynyt. Lepää nyt tämän päivän ja huomenna mennään kokeilemaan kipeytyykö agilitystä. Huomasin myös viime viikolla, että Joyn alakulmurista oli lohjennut tuossa rytäkässä pieni pala. Onneksi ei käynyt pahemmin. 

Olen nyt muutaman päivän kävelyttänyt kaikki kolme koiraa kerralla. Nyt kun olen lomalla on mahdollista kävelyttää ne kahdessa erässäkin, eli tehdä päivässä kuusi koiralenkkiä, mutta mukavampi kävellä porukalla, niin kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin stressaamaan yksinoloa. Jatkossa aion tehdä niin, että Kerrylle saa riittää Joyn tekemät lenkit ja teen sitten Funnyn kanssa kaksin yhden pidemmän lenkin päivässä. Josko vaikka aloittaisi sen kanssa hölkkälenkit.