Töissä on nyt alkaneet jouluhulinat toden teolla. Meitä on yleensä vain yksi paikalla ja kaikki asiakkaat pitäisi palvella, kuin myös tehdä kuvatilaukset, joulukortit ja seinäkalenterit. Kaikki tämä vielä varmasti sujuisikin, mutta kun nykyään lähes kaikilla on digikamera, eikä niitä opetella käyttämään, eli tyypillisesti ei osata ottaa edes muistikorttia itse pois. Kaikista pahimpia ovat kuitenkin ne, joilla on hieno kännykkäkamera, jonka käytöstä heillä ei ole harmainta haisuakaan ja meidän pitäisi osata niitä käyttää. Kaikkia! Haloo, eihän ne mitään kameroita ole! Siinäpä sitten tutkiskelen miten ko. värkki toimii kun samaan aikaan muut työt alkavat ruuhkautua, ehkäpä jopa myöhästyä. Toinen ärsyttävä juttu on se, kun asiakas tuo muistitikun, jonne on laittanut kuvia, muttei ole vaivautunut tarkistamaan paljonko sinne meni ja onko joukossa ylimääräisiä. Sitten tullaan liikeeseen, tilataan koko tikullinen kuvia ja kohta ihmetellään miten näitä nyt näin hirveästi tuli!
Tarinan opetus on se, että jos tiedät ettet vaivaudu opettelemaan digikamerasi / kännykamerasi toimintoja, niin jätä ihmeessä se ostamatta.

Olen näköjään saanut hieman vaikutteita realitysarjoista. Viime yönä näin ihan kummallista unta, jossa olin jotenkin joutunut Rokkarille morsian -ohjelman suomalaisversioon! Unessa meitä "morsiankandeja" oli kolme ja meikä oli ihan ihmeissään miten olin sinne joutunut. Jostain syystä koko bändi oli paikalla ja kauhukseni huomasin joukossa lukion aikaisen luokkatoverini, joka oli mukamas bändin soittajia (ko. henkilö on oikeasti erään bändin kitaristi). Niin kuin unessa monesti käy, tempauduin yht´äkkiä ihan toiseen ympäristöön ja vaikka tapahtumat eivät liittyneet mitenkään mihinkään paritusohjelmaan, niin tiesin jotenkin kyseessä olevan "agilitaajalle morsian", jossa olin ainoa ehdokas! Mitään rupattelua kummempaa ei unessa tapahtunut, mutta lopuksi tein näille agilitaajille paljastuksen olevani JAUn sihteeri lähes kieriskellen samalla naurusta. Sitä mistä tämän riihimäkeläisen mieskaksikon olin uneeni repäissyt en tiedä, kumpikaan kun ei minua edes viehätä, mutta aamulla minulla oli kyllä oikein hilpeää.

Lauantai-iltana olin hallilla kouluttamassa A/B-ryhmää. Aloitimme ihmisnuolen alkeisharjoittelulla ja näytin myös kuinka jenkkikäännöstä voi opettaa. Lopuksi teimme vauhdikkaamman pätkän, jossa oli mukana myös kaikki kontaktit, sekä erilaisia putkia. Ikävä kyllä yksi koirista pääsi tipahtamaan puomilta keskittymisensä hetkeksi herpaannuttua. Tarkistimme koiran liikkuvan normaalisti ja yritimme uudestaan puomia, mutta koira ei tahtonut sinne enää palata. Niinpä teimme puomia ihan pieninä pätkinä, aloittaen ensin alastulon yläosalta, sitten pikkuhiljaa vaikeuttaen. Onneksi koira on tehnyt puomia innokkaasti, joten pieni takapakki sille saattaa tulla, mutta tuskin mitään isompaa ongelmaa. Koulutuskerta oli tämän vuoden viimeiseni, joten loppuvuoden lauantai-iltani ovat jokseenkin vapaat =)

Eilen oli yllättävän kiireinen sunnuntai töissä ja jostain syystä kaikki muut pikkuliikkeet olivat auki klo 17 asti, kun tavallisesti suljemme kaikki klo 16. En muista nähneeni mitään ilmoitusta asiasta, mutta en kyllä jatkanut aukioloamme, kun minulla oli kiire JAUn hallituksen kokoukseen. Sen verran ehdin käydä kotona, että tein lyhyen lenkin koirien kanssa, söin ja lähdin sitten Vantaalle. Kokous oli nykyisen hallituksen viimeinen ja juttu risteili suuntaan jos toiseenkin. Itse olin sen verran väsyksissä, että kaksi kertaa olin saada hysteerisen naurukohtauksen, mutta onneksi kukaan muu ei ollut ihan samassa tilassa, joten sain jotenkin hillittyä itseni. Ilmoitin hallitukselle, etten enää jatka sihteerinä ensi vuonna, sillä olen luvannut ottaa kisatoimikunnan luotsattavakseni. Muutenkin olen sitä mieltä, että hallituksen työtehtäviä pitää tasata, eli kaikille jotain. Tammikuuhun mennessä pitäisi miettiä ketä kisatoimikuntaani haluan ja silläkin saralla toivoisin aktiivista väkeä mukaan, jolloin kenekään ei tarvitsisi nääntyä työtaakan alle. Itselleni ylivoimaisia tehtäviä ovat kaikenmaailman tuomareille, yms. henkilöille soittamiset, minä kun en kertakaikkiaan pidä puhelimitse asioinnista. Heli K, mie tahtoisin siut mukaan toimikuntaan! Mietipä sitä.