Tiistain treeneissä oli sain opetusta viimeisen päälle, sillä peräti puolet SM-ryhmästä oli poissa, joten jälkimmäisen ryhmän koko 1½ tuntia oli varattu minulle.

Käänsin Joyn hypyiltä 2-4 valssilla, mutta koskapa olin koko ajan hieman myöhässä, paheni ongelma jatkuvasti. Tehtiin sitten niin, että tein kakkoselle valssin ja kaksi seuraavaa käännöstä persjätöllä. Koskapa ajoitukseni pissaa yleensä niissäkin, olin vähän skeptinen, mutta Timo sanoi käännösten olevan huomattavasti paljon paremmat kuin valsseilla, eikä minulla tullut lainkaan kiirettä. Kepeille vienti oli erittäin haasteellinen, putken suun ollessa reitillä ja aluksi Joy menikin putkeen. Sitten vaihdoin suunnitelmaa niin, että tein hypylle 7 jaakotuksen, juoksin itse pituuden vasenta puolta ja työnsin Joyta keppejä kohden ja sen jälkeen se ei olisi enää mitään ohjausta kepeille tarvinnutkaan. Pujottelun jälkeen takaakiertoon ja lähetys putkeen + kiipee-käskyllä puomille, sen alla olevasta putkesta välittämättä ja meikä layeröi joukon esteitä. Sitten olikin ko. radan haastavin kohta, eli vekkaus okserille, pieni veto ja hyppy ristiin, käännös takaisin päin ja hypyn kautta renkaalle ja puomin alla olevaan putkeen. Okserin jälkeinen hyppy meni heposti takaakiertona ja renkaalta Joy lukittui keppien lähellä olevaan putkeen ja irtosi helposti 10 m päähän putkeen. Lopuksi yritin vielä pienen tauon jälkeen nollarataa, mutta siihen se karahti okserin jälkeiseen elämään.

Torstaina minulla oli pitkästä aikaa Vapun kanssa psyykkaussessio ja ensimmäistä kertaa skypepuheluna. Kerroin KAT:in tuplanollakisasta ja siellä tekemästäni huomiosta, että tarvitsen pienen sarven otsaani ollakseni radalla riittävän terävä. Sovimme, että yritän seuraavissa kisoissa luoda mielikuvaharjoituksella saman fiiliksen ja lisäksi kokeilen treeneissä nostaa virettä musiikin avulla. Kaksi biisiä olen jo valinnutkin ja ne ovat niinkin kauniit laulut kuin Ruoska-nimisen kokoonpanon ”Kiroan” ja Turmion Kätilöt – nimisen bändin ”Teurastaja”. Jos siis näet minut hyvinkin raivokkaana kisoissa, niin se on tarkoituskin.

Sunnuntaina lähdimme Hanna H:n ja Sanna A:n kanssa kohti Hitti-Areenaa, jonne Joy pääsi tuuraamaan Sesiä Elina Jänesniemen koulutukseen. Joy toimi taas oikein hyvin Sannan kanssa, joskin yhdessä kohtaa se päättikin haluavansa treenata Elinan kanssa ja pokkana meni hänen sivulleen istumaan =) Ei sitten vaihdettu ohjaajaa.... Elina kiinnitti erityishuomiota Joyn keinuun, koska se on ainoa este jolla se hidastaa. Hän suositteli opettamaan Joyn menemään suoraan keinun päähän ja he tekivätkin monta toistoa makupala aivan keinun päässä. Elina varoitteli tästä seurauksena voivan olla sarja keinulle karkailuja kisoissa, joten saapa nähdä kuinka käy.