Lauantaiaamuna oli aikainen herätys ja lähtö Ylöjärvelle klo 5 aamulla!! Koko viikonlopuksi oli luvattu hellettä, joten tukala päivä oli luvassa, sillä olisin karsintaradalla aamulla noin puoli yhdeksän korvalla, mahdollinen finaalirata olisi alkuillasta, jonka jälkeen vielä iltakisa.
AvoSM-kisan karsintaradan tuomaroi Marjo Heino, jonka radoilla en ole oikein koskaan onnistunut. Radassa oli pari haasteellista kohtaa ja peräti neljä kontaktiestettä, kun A suoritettaisiin kahteen kertaan. Loppukiemuroissa saisi olla todella tarkkana, ettei peliväline livahtaisi väärälle radalle. Ensimmäinen A vähän huoletti, kun Joy on viime aikoina tullut välillä kontaktista läpi ja nyt edessä olisi ansaputki, mutta päätin luottaa siihen että saisin tehtyä hallitun alastulon ja valitsin mielestäni jatkon kannalta turvallisimman ratkaisun. Rata alkoi hyvin, tosin kakkosrima kolahti, enkä ollut ihan satavarma tuliko se alas vai ei. Puomia juostessa katsoin kyllä tuomarin käsien olevan sen verran rauhallisen näköiset, että epäilin ettei rima pudonnut. Rata onnistui melko nappiin vikaan neliöön asti, mutta sitten oli hylky todella lähellä Joyn lukittuessa kolmanneksi viimeiseltä esteeltä hypylle 8, mutta onneksi sain karjaistua sen pois. Vaikkei rata onnistunutkaan aivan nappiin, niin sillä irtosi 101 koiran luokassa 8. sija vain 1,5 sek voittajalle häviten ja pääsylippu finaaliradalle!!
Finaaliin tuomaroi Kees Stoel ja se vaikutti varsin vauhdikkaalta pläjäykseltä. Oma vire oli erinomainen ja jättäessäni koiran lähtöön maailmassa oli vain minä, Joy ja esteet. Lähes kaikki ohjaajat tekivät valssin hypylle kaksi, mutta koska omat valssini tahtovat aina valua päätin mennä kakkosen ja kolmosen välimaastoon tekemään ihmisnuolimaisen ohjauksen, eli jalat ja vartalo näyttäisi jo hypylle kolme, vastaisen käden ohjatessa kaksi ensimmäistä hyppyä. Ikävä kyllä putkijarrutus jäi tekemättä ja Joy ampaisi putkesta niin lujaa ulos, etten saanut sitä enää kääntymään seuraavalle hypylle, josta sitten kielto. Koska jouduin saattamaan Joyn puomilla alas asti, olin sitten vähän pulassa seuraavalla kahdella hypyllä, josta sitten toinen kielto ja rimakin alas. Onneksi sain kuitenkin vielä rytmistä kiinni ja loppurata menikin sitten jo ihan hyvin, lukuunottamatta pujottelun jälkeistä takaakiertoa, jossa rima putosi alas. Videolta ei kuulu, mutta pieniä lisäkiksejä sain pujotteluun menosta, se kun oli osan yleisöstä mielestä sen verran näyttävä, että kuulin pienen kohahduksen =)
Päivän viimeinen kisa alkoi lähes 11 tuntia ekan kisan jälkeen ja ikävä kyllä pitkä päivä ja helle oli verottanut jaksamista pahasti. Tuomarina Jan Egil Eide. Rata oli todella ahtaan tuntuinen, enkä uskonut edes saavani siiltä tulosta, mutten toki luovuttanutkaan. Kakkoselle päätin tehdä niisto-persjätön, joka onnistui aivan nappiin. Putken jälkeen en vaan saanut pelivälinettä haltuun ja se ampaisi puomille. Jatkoin normisti rataa, mutta kun Joy livahti myös A:n sijasta sen alla olevaan putkeen, jätin keskiosan pyörittelyt väliin ja oikaisin pussille, josta alkaen sitten nollilla maaliin asti.
Royal Caninin sivuilta löytyy kaikki finaaliradat, joten tässäpä vielä ammattilaisversio radastamme: http://www.youtube.com/watch?v=IW4hN1mM-Rs&feature=player_embedded
Ysin jälkeen illalla lähdimme kotimatkalle ja voin kyllä sanoa että takki oli jokseenkin tyhjä ja pinna kireällä. Kotona olin vähän ennen puolta yötä ja aamulla kello soimassa kuudelta, että ehtisimme takaisin kisapaikalle puoli ysiksi.
Joukkuerata oli todella kiva ja koira pääsisi kiitämään rataa lähes kaasu pohjassa. Tokavikalle esteelle asti selvisin Joyn kanssa nollilla, mutta sitten ikävä kielto ja hupsahdus maaliin. Tässä joukkuekisassa ei ketään hylätä, vaan kaikki virheet muutetaan ajaksi, joten korjasin vain kohdan ja sillä siisti.
Kommentit