Niin alkaa olla tämäkin viikko takana. En ole muutamaan päivään kirjoitellut, kun vapaa-aika on mennyt kisavalmisteluissa, mutta nyt on se urakka osaltani takana päin.

Keskiviikkoiltana ajelin koirien kanssa Riihimäelle vyöhyketerapiaan. Olin tehnyt edellisenä yönä pitkästi yli puolen yön kisatöitä, joten jo mennessä väsytti. Tiina hoiti sekä Voron että Kerryn ja molemmat olivat erittäin hyvässä kunnossa. Kotimatkalle pääsin vähän klo 22 jälkeen ja olin ajaa alkumatkasta hiiren tai jonkin vastaavan pikkuöttiäisen yli. Jostain syystä minulla oli koko loppumatkan varma tunne siitä, että tulen törmäämään hirveen. Nurmijärven kohdalla oli aika usvaista ja rekkojen lisävalot loivat paikoin hurjannäköisiä illuusioita. Hirvistä ei näkynyt vilaustakaan.

Torstai oli vapaapäiväni ja heti aamusta kävin Joyn kanssa rokotuksilla. Etukäteen minua vähän jännitti  miten oma pääni kestäisi reissun, sillä asioimme samassa paikkaa, jossa Ginny lopetettiin viime vuonna, mutta onneksi minulla oli muuta ajateltavaa. Joylle laitettiin samalla kertaa 4-rokoite ja rabies, eikä mitään oireita tullut. Neiti hantitti sen verran, että eka piikki saatiin asiaan kuuluvaan osoitteeseen vasta kolmannella yrittämällä :) Joylle tehtiin myös ihkaoma passi. Myös Bondi rokotettiin samalla kertaa sekä Sovin parson-pentue tarkastettiin. Kyllä viidestä 7 viikoisesta parsonista lähtee hirmuinen mekkala! Kuulosti siltä, että boxissa olisi majaillut lokkiparvi! Hyvin pikku-lokinpoikaset kuitenkin sietivät käsittelyäni toimittaessani pentujen kuljetusta boxista vastaanottohuoneeseen ja takaisin.

Rokotusreissun jälkeen ryhdyin parturoimaan tonttini nurtsia. Tällä kertaa Joy osallistui vähän turhan aktiivisesti toimitukseen, eli tuli haukkumaan leikkuria ja syöksyili kohti. Pari kertaa ärähdettyäni jätti moiset puuhat onneksi kokonaan. Illalla menimme Joyn, Kerryn, Rullan ja omistajiensa kanssa uimaan hiekkakuopalle. Rullan ihmiset ja Kerry uivat vähän enempi, pennut piipahtivat pikaisesti vedessä ja minä seisoskelin rannalla. En ole koskaan päässyt sinuiksi vesielementin kanssa, enkä ole muistaakseni uinut aikuisiällä kertaakaan. Joy keksi viimeinkin painimurinan ja höykytti Rullaa vähän liikaakin.

Uintireissulta suuntasin Tuomarinkylän talleille, jossa kävimme Sirkan ja koiriensa Valma & Titi kanssa kävelemässä peltolenkin. Heinä oli paikoin todella pitkää ja Joy uuvahti ihan täysin. Joyn mielestä läheltä nähtynä hevonen on sen verran vaikuttava näky, että siirtyi suosiolla niin, että sai minut hevosen ja itsensä väliin, mutta kauempaa nähtynä heppa on haukkumisen arvoinen juttu. Kakkakikkareet jätti onneksi rauhaan, ts. kantoi yhtä pienen matkan. Kotiin päästyämme Joy paineli suoraan nukkumaan ja minä läksin iltalenkille Voron kanssa Kerryn jäädessä lapsenvahdiksi.

Joy on keksinyt lomani aikana pääsevänsä helposti kiipeämään pöydälle. Niinpä tuolit täytyy aina jättää ihan kiinni pöytään, sillä Joy hyppää pöydältä suoraan alas, joka on ihan liian rajua noin pienelle otukselle. Jostain syystä Joy on alkanut hieman kutiamaan, jonka takia kylkiin ja takajalkoihin on tullut takkuja. Voi tietysti olla, että takut ovat kutiamisen syy, mutta oli niin tai näin, niin tänään aion urakoida loput takut auki (mikä ei suinkaan ole mikään helppo homma, sillä Joy "auttaa" hampain) ja kalkkitabletit jätin jo pois sekä muutenkin vähensin hieman Citro-Oskan annostusta, kun Joy kuitenkin saa myös hieman kuivamuonaa. Muut koirani eivät kutia, joten tuskin loisistakaan on kyse. Jos en olisi ilmoittanut Joyta 6.10. pidettävään spanielien erikoisnäyttelyyn, niin ajelisin turkin. Mutta, kauneuden vuoksi täytyy vähän kärsiä ja näyttelyn jälkeen ajelen turkin heti pois, ellei tule valtavaa näyttelysukseeta, sillä siinä tapauksessa Joy joutunee vielä Messariin. Espanjanvesikoiran turkkihan on siitä ihana, että sitä ei saa kammata tai harjata, ettei turkin nyörirakenne rikkoonnu.

Huomenna menen Voron kanssa kisamaan kolmen radan verran.

Heipat sulle, palataan!