Eilen oli mun ja Joyn ekat treenit C-ryhmässä (kisavalmiit). Emmi oli suunnitellut harjoituksen JAUn edellisen päivän 3-lkan radoista ja meidän kannaltamme haastavinta olivat kolme peräkkäistä välistä vetoa, jotka eivät vielä Joyn kanssa ihan suju. Hiukan tietysti jännäsin olisimmeko ihan tunareita muuhun ryhmään verrattuna, mutta huoli haihtui melko äkkiä.
Rata näytti jokseenkin tältä (pahoittelut heikosta laadusta, tuli vähän kiire):
Ekalla suorituskerralla jätin Joyn A:n alastulolle ja menin kutsumaan hypyn 3 takaa ja pakkovalssilla käänsin tyttelin oikealle reitille. Puomille tuli hiukan vinosti, mutta ihan ok. Alastulolle jäi kuin tatti ja muurille vienti takaa oli ihan iisi. Välistä vedoissa olin vähän lirissä, koska jouduin ohjaamaan takaa, mutta neiti selvitti nekin. Putkelta tuli kielto, sillä huiskaisin vain kädellä, mutta sitten pituus ja kepeille lähetys onnistuivat nappiin. Lopussa ei ollut muuta ongelmaa, paitsi että syyllistyin oletukseen enkä muistanut ohjata, joten ei osunut ekalla kertaa maaliin. Seuraavaksi hinkkasimme alkua, ts. lähinnä renkaalta puomille vientiä. Otin alun toisella tapaa, eli lähetin Joyn hypyn 3 taakse valssaten ja peruuttaen itse alta pois. Renkaalta kääntöön testasimme paria eri tapaa, joista puolivalssi taisi toimia parhaiten. Välistä vetoja hinkkasimmekin sitten enemmälti, minulla kun ei tuollaisessa kohtaa ole mitään toivoa ehtiä hypyille asti, vaan joudun ohjaamaan vedot takaa. Mielenkiintoisin ja harjoittelun arvoinen on vastaisella kädellä haltuunotto niin, etten käännä yhtään kroppaa, vaan "vedän" ainoastaan kädellä. Toimi yllättävän hyvin, vaikkei äkkipäätä uskoisi. Putkelta sain monta kieltoa aikaiseksi, kun taas huiskin kädellä. Joy vilkaisee minua nopeasti ja jos juuri silloin lasken käden alas, niin eiköhän saada kielto aikaiseksi. Ekan radan joka ainoa kontakti onnistui täydellisesti!
Toinen harjoitus meni niin, että alku oli sama, mutta nro 3 oli kepit, sitten pituus, putki, hypyt 10 (kutsu), 9 (lähetys), 8 (kutsu), muuri, puomi ja rengas. Kunnon luukutusta oli siis luvassa =) Tein ekan kerran niin, että menin A:n vasemmalta puolelta ja lähetin Joyn oikealla kädellä kepeille ja menin sitten itse keppien vasenta puolta. Pituudelle ja putkeen lähetys, vastaanotto hypyn takaa puolivalssilla, lähetys seuraavalle hypylle ja kääntö hypyn kautta muurille. Siinä vaiheessa Joylla oli niin hurja vauhti, että kääntäessäni valssilla muurilta puomille kaatui nenälleen ja jatkoimme vauhdilla puomille. Puomillapa se ei enää pysähtynytkään, vaan tuli neljä jalkaa maahan asti. Niinpä tein pari toistoa pelkkää puomia, jotta pääsin palkkaamaan oikeasta suorituksesta. Emmi tiedusteli onko minulla mitään sanaa tai käskyä jolla saan Joyn vauhtia hidastetuksi, mutta eihän sellaista vielä ole, mitä nyt suhisen puomin ylösmenolla. Toisella kerralla jäin A:n oikealle puolelle ja kummallista kyllä Joy meni A:sta vasemmalta ohi!! Kerrassaan outoa.... Toisella kertaa tuli oikein, mutta himmasi alastuloa, taisin olla vähän turhan kaukana edellä. Kepeille vienti onnistui taas, kuten myös lähetys pituudelle (leikkasin takana) ja putkeen. Sitten minulle tulikin TODELLA kiire, sillä kaveri paineli minkä kintuista pääsi, mutta hyvin ehdin ohjaamaan vierekkäishypyt. Sen sijaan hiljennys muurille meni ihan reisille. Otimme uudestaan ja tällä kertaa onnistui hyvin. Puomilla sen sijaan Joy pysähtyi jälleen liian ylös. Loman aikana on sen verran vähän tehty kontaktitreenejä, että pienoinen apuohjaajan kanssa asioista muistuttaminen on nyt paikallaan.
Mietintäni siitä, olemmeko riittävän taitavia tähän ryhmään sai lopullisen niitin, kun eräs ryhmäläisistä kysyi olemmeko siirtyneet tähän ryhmään jostain toisesta ryhmästä vai olemmeko olleet siinä alusta asti. Kertoessani siirrosta hän totesi meidän olevan ryhmän paras koirakko ja että meidät olisi suoraan voinut siirtää vielä pari astetta vaativampaan ryhmään =)
Tänä aamuna sain harvinaisen vieraan, eli ihan ekasta russelipentueestani Kerry-Ketterän Essyn, joka täyttää maaliskuussa toivottavasti 16 vuotta! Kävimme rauhallisella lenkillä, jonka hän jaksoi oikein reippaana. Kerry ei Essystä piitannut lainkaan ja Joy yritti vähän houkutella juoksemaan. Todella mieltä lämmittävää nähdä noin hyväkuntoinen koiravanhus.
Toinen harjoitus meni niin, että alku oli sama, mutta nro 3 oli kepit, sitten pituus, putki, hypyt 10 (kutsu), 9 (lähetys), 8 (kutsu), muuri, puomi ja rengas. Kunnon luukutusta oli siis luvassa =) Tein ekan kerran niin, että menin A:n vasemmalta puolelta ja lähetin Joyn oikealla kädellä kepeille ja menin sitten itse keppien vasenta puolta. Pituudelle ja putkeen lähetys, vastaanotto hypyn takaa puolivalssilla, lähetys seuraavalle hypylle ja kääntö hypyn kautta muurille. Siinä vaiheessa Joylla oli niin hurja vauhti, että kääntäessäni valssilla muurilta puomille kaatui nenälleen ja jatkoimme vauhdilla puomille. Puomillapa se ei enää pysähtynytkään, vaan tuli neljä jalkaa maahan asti. Niinpä tein pari toistoa pelkkää puomia, jotta pääsin palkkaamaan oikeasta suorituksesta. Emmi tiedusteli onko minulla mitään sanaa tai käskyä jolla saan Joyn vauhtia hidastetuksi, mutta eihän sellaista vielä ole, mitä nyt suhisen puomin ylösmenolla. Toisella kerralla jäin A:n oikealle puolelle ja kummallista kyllä Joy meni A:sta vasemmalta ohi!! Kerrassaan outoa.... Toisella kertaa tuli oikein, mutta himmasi alastuloa, taisin olla vähän turhan kaukana edellä. Kepeille vienti onnistui taas, kuten myös lähetys pituudelle (leikkasin takana) ja putkeen. Sitten minulle tulikin TODELLA kiire, sillä kaveri paineli minkä kintuista pääsi, mutta hyvin ehdin ohjaamaan vierekkäishypyt. Sen sijaan hiljennys muurille meni ihan reisille. Otimme uudestaan ja tällä kertaa onnistui hyvin. Puomilla sen sijaan Joy pysähtyi jälleen liian ylös. Loman aikana on sen verran vähän tehty kontaktitreenejä, että pienoinen apuohjaajan kanssa asioista muistuttaminen on nyt paikallaan.
Mietintäni siitä, olemmeko riittävän taitavia tähän ryhmään sai lopullisen niitin, kun eräs ryhmäläisistä kysyi olemmeko siirtyneet tähän ryhmään jostain toisesta ryhmästä vai olemmeko olleet siinä alusta asti. Kertoessani siirrosta hän totesi meidän olevan ryhmän paras koirakko ja että meidät olisi suoraan voinut siirtää vielä pari astetta vaativampaan ryhmään =)
Tänä aamuna sain harvinaisen vieraan, eli ihan ekasta russelipentueestani Kerry-Ketterän Essyn, joka täyttää maaliskuussa toivottavasti 16 vuotta! Kävimme rauhallisella lenkillä, jonka hän jaksoi oikein reippaana. Kerry ei Essystä piitannut lainkaan ja Joy yritti vähän houkutella juoksemaan. Todella mieltä lämmittävää nähdä noin hyväkuntoinen koiravanhus.
Kommentit