Tiistain treeni:

Kokeilin ensimmäistä kertaa vireen nostoa valitsemallani musiikilla. Mukavasti vire nousikin, mutta koska en käyttänyt musiikkia koko rataantutustumisen ajan ja lähdin ekana, niin vire ehti vähän laskea. Alkua halusin kokeilla kahdella eri tavalla, ts. kääntöä kakkoselta kolmoselle niisto-persjätöllä ja wiskyleikkauksella. Ekassa versiossa oli vaikeutena se, että Joy joutui tulemaan aivan putken suun editse hypylle ja se oli hyvin epävarma siitä mihin sen halusin, koskapa kroppani näytti suoraan putkeen ja vain hieman heiluva käsi näytti minne sen halusin. Lopulta sain tehtyä kohdan oikein ja lähdin viipottamaan rataa etiäpäin. Pujottelun jälkeisellä putkella oli vähän outo tunne siitä, että alku meni yllättävän äkkiä ja Timon kommentti olikin "voihan sen tietty noinkin tehdä ja tulee ihan nopea aikakin kun jättää koko kiemuraosin väliin", eli meikä oli oikaissut neljän esteen verran.... Wisky kakkoselle toimi hyvin, mutta Joy piti ottaa hyvin kiinni heti hypyn jälkeen, koska kolmonen ei ollut loogisin este. Kolmoselle jaakotus, vitosen taa ottamaan kiinni, seiskalle takaakierto kauemman siivekkeen kautta ja twistillä putkeen. Ysi kauko-ohjauksella, eli olin seinän puolella ja sijoittuneena jo kympin eteen ja siitä sitten pikkuvekki yhdelletoista ja lähetys kepeille avokulmasta leikaten itse takana. Putkelle nro 13 jarrutus ja jäin itse putken siihen päähän ja ohjasin sieltä Joyn putken vieressä olevalle hypylle, tein persjätön ja lähdin jo itse pinkomaan putken toiseen päähän, eli puolisen putkea Joy kaahotti putken toista puolta toiseen suuntaan ja mie toisella puolen päinvastaiseen suuntaan. Joy kirmasi taas putkeen (15) ja tein päällejuoksun hypylle 16, niisto-persjättö hypylle 17  ja sitten oli tarkoitus tehdä "käsijarru"-käännös hypylle 18, mutta olen niissä ihan toivottaman surkea. En vaan saa kääntymään itseäni riittävän tiukasti ja käännös vesittyy. Muutaman yrityksen jälkeen muutimme suunnitelmaa ja tein hypylle 18 sylivekin ja sylkkärillä ohjaus hypylle 19. Radan loppuosa ei tuottanut mitään ongelmaa, mitä nyt putkijarrutus jäi tekemättä putkelle 25. Älyttömän hyvä fiilis jäi treeneistä ja vaikka päivällä olin ollut todella väsynyt, niin se ei yllättäen tuntunut kropassa enää lainkaan. Kauko-ohjausta täytyy muistaa treenata lisää, ts. muistaa käyttää. Enkä nyt tarkoita takaaohjaamista, vaan sivusuuntaan irrottamista ja reilua etumatkan ottamista.

Perjantaina oli vuorossa Niinun treenit omalla hallillamme. Tällä kertaa sain hyödynnettyä musiikin paremmin, koskapa menin ryhmän vikana. Rata oli aika Jalos-painotteinen ja sisälsi paaaaljon takaakiertoja. Alun halusin kokeilla kahdella eri tavalla, eli ensin alkuun kauko-ohjausta, hypyn kaksi kauemman siivekkeen tuntumasta. Takaakierto kaukona onnistui ongelmitta, joten lähetys putkeen ja neloshyppy takaakiertona, valssaus pois alta ja sittenpä kompastuin maton reunaan ja ylimääräinen askel vein Joyn väärään päähän putkea. Koska muut kuviot sujuivat hyvin, niin siirryimme samantien ensimmäiseen versiooni eli otin Joyn vastaan kakkoshypyn Joyta lähinnä olevan siivekkeen luota, otin hieman kiinni ennen kakkosta ja lähetys putkeen, kirmaus hypyn neljä taa ja pakkovalssilla kääntö putkeen. Ohjaus myöhästyi hieman ja taas Joy oli väärässä putken päässä. Parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui eka versio tehtynä niin, etten tehnyt hypylle neljä takaakierron jälkeen valssia, vaan yksinkertaisesti kiepsautin Joyn siivekkeen ympäri ja lähetin putkeen. Hypylle 9 oli suunnitellut päällejuoksua, mutta myöhästyin, joten tein ekan version takaaleikkauksella, joka oli odotetusti meille aikas surkea vaihtoehto, sillä seuraavaksi oli suorassa linjassa pituus & kaksi hypyä, joista vikaa ei saanut mennä, vaan piti kääntyä oikealle muurille. Ysille tehtiin sitten euroopassa paljon käytettyä yhdistelmää, eli lähetin Joyn takaakiertoon ja tekaisin samantien persjätön, jolloin sain hyvin etumatkaa pituudelle. Ongelmana oli vaan se, että jos persjättö myöhästyi yhtään, niin koira tuli jaloille ja kerran törmäsimmekin yhteen ja ilman polvitukea oleva polvi joutui vähän koville, muttei onneksi mennyt yli. Mutta eteenpäin.... Hypyltä 11 oli siis kääntö oikealle muurille, joten lähetin Joyn tekemään muurin ja meni itse hypyn 13 taa tekemään pakkovalssia, hypyn 14 takaakierto onnistui parhaiten valssin kautta, sillä poispäinkäännön Joy tulkitsi pariinkin otteeseen takaaleikkaukseksi. Muuri 16 vei Joy helposti hypyn 17 taa, eli pieni kiinniotto oli paikallaan. Kepeille lähetys ei aiheuttanut mitään ongelmaa, joten jäin pujottelun vasemmalle puolelle, lähetin Joyn hypyn 19 taa, josta se sai suoran linjan hypyille 20 & 21, ja siellä sitten wiskyllä kääntö putkeen 22. Loppu ei ekalla kerralla tuottanut mitään ongelmaa (wiskyleikkaus myös hypylle 25), sillä vaiston varassa tein omaan juoksulinjaan pienen korjauksen, jolloin sain Joy oikein sisään pujotteluun melko haastavasta avokulmasta. Ko. kerralla sain tehtyä peräti keinulta 8 radan loppuun asti nollilla, eli kepeille 29 asti. Koskapa meillä oli vielä aikaa rutkasti, testasimme semmottista vaihtoehtoa, että lähetin Joyn pujotteluun 18, leikkasin takana pujottelun oikealle puolelle ja juoksin välin 19-21 hyppylinjan vasenta puolta. Sain käännetyksi Joyn hypyltä 21 putkeen 22, mutta se vaatikin jo aikamoista karjumista, ettei napannut väärää estettä matkalla. Lopuksi testasimme vielä kepeille 29 lähetystä ja eihän Joy sitä osannut ilman apua, vaan taittoi tokaan tai jopa kolmanteen väliin.