Tänä vuonna syysskabat käytiin kokonaan ulkona, Purina Areenan ollessa edelleenkin käyttökiellossa. Aurinko paistoi ja mulla tietty mustat pitkälahkeiset housut jalassa, joten oli vähän turhan kuuma ja Joykin vaikutti olevan kuumissaan. Ensin kirmattiin Esa Muotkan radalla, joka vaikutti oikein kivalle, niin kuin Esan radat yleensäkin. Oikeastaan ainoa kohta joka yhtään arvelutti oli pituudelta kääntö, valssini kun usein valuvat jolloin myös Joy valuu, joten päätin että tällä kertaa Hiltunen EI kertakaikkiaan valu. Rata onnistui lähes nappiin puomille asti, sitten  ennen muuria minun piti vekata Joyta, mutta jäipä vekkaamatta ja peliväline oli livahtaa kakkoshypylle, mutta sain kuin sainkin käännettyä takaisin suunnitellulle reitille ja pituudenkin onnistuin ohjaamaan niin kuin piti. Lopussa ei mitään ihmeellistä ollutkaan, joten nollalla maaliin ja aika riitti kaarroksesta huolimatta luokkavoittoon, joten ensi vuoden karsintoja varten on nyt sitten nollavoitto plakkarissa, jos yksi sellainen vaaditaan.

Toisen radan tuomaroi kroatialainen Zeljko Gora ja siinäpä sitten olikin pähkinä purtavana, sillä radalla oli suora putki, josta koira pitäisi saada kääntymään todella hyvin, tai se menisi seuraavasta hypystä ohi. Minä unohtelen jatkuvasti putkijarrutuksia, eikä Joy todellakaan käänny putkista hyvin. Lisäksi ensimmäisellä kerralla koira pitäisi vielä ohjata kolmen hypyn suora niin, että sen saisi vikalle hypylle takaakiertoon. Noh, lähetin Joyn A:lta ekaan suoraan, tiukasti käännettävään putkeen ja tein jonkinlaisen putkijarrutusyrityksenkin ja niin vaan peliväline kääntyi oikein seuraavalle hypylle. Meikä kirmaa hulluna kohti takaakiertokohtaa ja jättää iloisesti koiran oman onnensa nojaan, seurauksella että ehdin todella hyvin näyttämään takaakierron ihan vaan tajutakseni Joyn hyppäävän selkäni takana hypyn väärään suuntaan. Sitten sekoiltiin pujotteluun asti, jossa pääsin taas takaisin ohjaussuunnitelmaan ja lopussa layeröin A:n, kun eipä minulle siihen kohtaan oikein muuta vaihtoehtoa jäänyt. Jälkimmäisen suoran putken ohjasin siis kaukona > ei putkijarrutusta ja vaikka otin mielestäni tiukasti Joyn seuraavan hypyn takaa kiinni, niin valuin sivusuuntaan ja Joyhan seurasi. Vikasta kaariputkesta pelästyin saavani sen jaloilleni, joten varmuuden vuoksi vähän hypähdin, joten osumaa ei tullut.

Video