Sain heti aamulla iloisen uutisen kisapaikalta, eli Kerryn Tarmo-veli ja ohjaajansa Kiti olivat voittaneet 0-tuloksella mini1-luokan ja siirtyneet viimeinkin 2-luokkaan!! Komiasti olivat päässeet laulamaan Maamme-laulua palkintopallille :) Aamulla jouduin myös pieneen tapaturmaan lojuessani koirien kanssa sängyssä. Voro makoili kainalossani rapsutettavana ja yht'äkkiä se ojensi toisen etujalkansa kasvojani kohti ja suoraan silmään! Tuntui pahalta ja ehdin jo pelästyä käyneen pahastikin. Loppujen lopuksi yläluomessa on kaksi pientä naarmua ja alaluomessa yksi, mutta onneksi silmänympärys ei mennyt mustaksi, mitä nyt vähän turposi.
Kilpailin Kerryn kanssa mini3-luokassa ja Vorolla maxi3:ssa. Läksimme koko lauman voimin ajelemaan Purinalle vähän kahden jälkeen, koska Kerryn starttinumero oli jo luokan kolmantena. Sää oli tosi kurja ja minulla navigaattori ekaa kertaa vähän pidemmällä matkalla käytössä. TomTom eli Tomppa ehdotti nopeimmaksi reitiksi Lahden motaria, jota en kyllä purematta niellyt. Arvioi matkan kestoksi 43 min, joka on kyllä ihan liikaa. Niinpä pyysin toisen vaihtoehdon, johon en myöskään ollut täysin tyytyväinen ja ajoin lopulta prikulleen samoin kuin ennen Tompan tuloa. Lopulta Tomppakin myöntyi reittini olevan nopein ja kisoista lähteissäni tarjosi sitä suoraan nopeimpana ja arvoi kestoksi 30 min. Mutta takaisin kisoihin. Rata vaikutti haasteelliselta, mutta selvitimme sen Kerryn kanssa nollilla. Yliaikaa tuli kyllä 8 sek, koska ensinnäkin jumi keinulle vähän turhan pitkäksi ajaksi + ohjaus oli luvalla sanoen aikas kehnoa. Mutta hyvällä fiiliksellä mentiin ja taisimme kumpikin olla suht tyytyväisiä. Mediluokan aikana kävin piipahtamassa hallissa Joyn kanssa, joka käyttäytyi erittäin hienosti ja mielisteli muutamaa koiraa & ihmistä. Voron kanssa radalle meno jännitti hieman, sillä jätkä oli kastunut vesisateessa ja se voi saada aikaan ylimääräisen "paskaenergian" kertymistä. Pysyi hyvin lähdössä ja oli vauhdikas. Parissa kohtaa jouduin käskemään sitä aika rumasti, kun oli lähdössä tekemään omavalintaisia, mutta ratahenkilöt saivat jälleen olla rauhassa, Voron keskittyessä kiroilemaan vain minulle. Rata meni nollille puomille asti, jonka ylösmenokin onnistui hienosti. Puomin jälkeen rata olisi jatkunut "takaisin päin", joten jätin välimatkaa sivusuunnassa ja tarkoitus oli valssata puomin jälkeen ja heittää Voro putkeen, mutta hänpä pysähtyikin juuri ennen kontaktipintaa ja meikä joutui houkuttelupuuhiin, koska yksi tassu olisi pitänyt kontaktialueelle saada. Viimein tein varmaan jonkin voimakkaamman liikkeen kädellä, sillä Voro loikkasi räkyttäen kontaktin yli ja suoraan eteenpäin pituushypylle, jonka suoritti sivusuuntaan. Eipä siinä muu auttanut, kun palauttaa koira kontaktille, siinä kehut ja koira kainaloon ja ulos. Tosi hyvä mieli jäi kuitenkin tästäkin radasta ja nyt tuntuu että turhanpäiväinen ratahenkilöille räkyttäminen on jäänyt historiaan.

Sunnuntaina olen menossa Messariin katsomaan ainakin osan vesikoirakehästä + nuorille suunnattua agilityn Idols -kisaa, jossa on mukana ainakin Kitin Laura-tytär. Ensi viikolla Kerry menee silmätarkastukseen tulevaa astutusta silmällä pitäen.

Nyt täytyy lopetella - tsaukkis!