Maanantai-iltana huomasin facebookista, että Jumbon työntekijä Ii olisi menossa seuraavana päivänä töihin työpaikalleni. Tämä oli sen verran outo uutinen, että oli pakko selvittää asiaa lisää ja kävi ilmi että työkaverini on murtanut jalkansa! Siitä miten pahasti, ei minulla ole tietoa, mutta pahimmassa tapauksessa hän on useita kuukausia pois töistä ja koskapa meillä on joka liikkeessä minimimiehitys olen aika huolissani. Todella toivon kyseessä olevan jonkin pikkumurtuman vaikkapa varpaassa....

Tarjouduin menemään sen verran töihin, että päästin Iin liikkeeseen ja näytin missä mitäkin on. Selvisipä sitten sekin, että kuvanvalmistuslaitteemme oli jälleen kerran kunnostautunut menemällä rikki lomani aikana mutta oli onneksi saatu edellisenä päivänä toimintaan. Sikäli olen iloinen ettei näillä asioilla ole "vaivattu" minua lainkaan, mutta kyllä töihin paluu huolettaa....

Yhdeksi menin Vantaan Käräjäoikeuteen, sillä edellisessä taloyhtiössäni on käynnissä kiista niinkin tuikitärkeästä asiasta kun kellarikomeroista ja isännöitsijä oli pyytänyt minut todistamaan missä olin tavaroitani varastoinut asuinaikanani. En ole aiemmin käräjillä ollut, joten ihan mielenkiintoinen kokemushan tuo oli. Ensin kävelin metallinpaljastimen läpi ja tavarani läpivalaistiin, jonka jälkeen siirryin istuntosalin tuntumaan odottamaan koska minut kutsuttaisiin sisään. Kauaa ei tarvinnut odotella ja astuin huoneeseen jota hallitsi musta hevosen kengän muotoinen pöytä. Vasemmassa reunassa istui entisen asuntoni omistaja asianajajansa kanssa, edessä tuomari kirjurin kanssa ja oikealla isännöitsijä lakimiehensä kanssa. Asuin ko. yhtiöissä vuodet 1991-2002, joten valitettavasti en enää muistanut kaikkia asioita, kuten esim. joskus -90 luvun lopulla mahdollisesti käymääni keskustelua entisen asuntoni nykyisen omistajan kanssa. Pieni loppukevennys sattui istunnon lopulla tuomarin kysyessä haluanko todistajanpalkkiota. Kerroin sellaisen tahtovani ja summaksi ilmoitin niinkin huikean summan kuin 50 euroa, jolloin tuomari kysyi oliko asianomistaja valmis sen maksamaan. Asianajaja vastasi "Pakkohan se on hyväksyä kun todistaja ei suostu ottamaan enempää"