Aattoaamuna ajelin koirien kanssa Keski-Suomeen Rautalammille, jossa asustelevat Sirkka ja Pena kolmen hevosen ja ponin kanssa, sekä schipperket Susi ja Titi + saksanpaimenkoira Valma. Joy jännitti taas aluksi Valmaa, mutta keksi pian ettei valtavan kokoinen musta sakemanni halunnut sille mitään pahaa, joten leikkivät taasen riemukkaasti. Minua tietysti huolettaa noin paljon raskaamman koiran kanssa nujuaminen, kun vaikkapa yhteentörmäyksellä voi olla ikäviä seurauksia, muttei koiria voi mielestäni pumpulissakaan pitää. Kerry ja Joy auttoivat innokkaasti myös tallihommissa ja Kerryn parta näytti jokseenkin kammottavalta, joten otin fiskarsit käteeni ja muotoilin sen uusiksi.

Harmittavasti aurinko piileskeli koko joulun, joten kuvasaalis jäi onnettoman huonoksi, mutta jokunen otos löytyy kuvagalleriastani. Aatto ja joulupäivä menivät mukavissa tunnelmissa, kunnes sitten alkoi tapahtua. Olimme joulupäivän aterialla ja osa koirista oleili pöydän alla, osa pöydän ympärillä. Olimme juuri lopettelemassa ja ilmeisesti talon tapa on antaa pöydästä koirille pikkuiset maistiaiset. Joyta lukuunottamatta jokainen sai palan kinkkua ja aloin leikata omastani siivua Joylle, kun alkoi kauhea rähäkkä. Susi, joka täytti joulupäivänä 15 vuotta, oli joutunut tappeluun Kerryn kanssa! Susilla on sydänvika, eikä se oikein enää näe saatika kuule, josta johtuen se muristelee helposti ja irvisteleekin liian lähelle tuleville. En nähnyt tilannetta, kuka aloitti ja mitä tapahtui, mutta kun Sirkka sai Kerryn irti Susista hyökkäsi Valma puolestaan Susin kimppuun, jolloin Sirkka tietysti laski Kerryn sylistään, joka syöksyi puolestaan Titin kimppuun ja kun Valma irroitti Susista, niin Valma tarrasi puolestaan Kerryyn. Kun viimein saimme tilanteen hallintaan jäi Susi makamaan liikkumattomana kyljelleen maahan veren pulputessa sen lavasta! Emme edes tarkistaneet muita vahinkoja, vaan keskityimme Susiin, pahasti kun näytti siltä, ettei siitä olisi enää eläjäksi. Ilmeisesti sitä oli kuitenkin ottanut vain sydämestä, sillä silmiin tuli pian eloa, joskaan se ei edelleenkään tahtonut liikkua. Veren hyytymisen kanssa oli myös ongelmia, Susi kun saa sydänlääkkeen lisäksi myös nesteenpoistolääkitystä. Onneksi lääkekaapista löytyi kaikkea tarvittavaa, puremareikiä kun ei ommella. Lopulta Susista löytyi reikä poskesta, kummastakin lavasta (itseasiassa vasemmasta lavasta kaksi, joista toinen tosi syvä) sekä Kerrystä kaulasta vierekkäiset kulmurin rei'ät ja oikean jalan kannuskynnen juuresta. Valma ja Titi vaikuttivat vahingoittumalta. Susi ei varannut lainkaan vasemmalle etujalalleen, eikä oikeastaan liikkunut vapaaehtoisesti enää koko joulupäivänä. Tapaninpäiväaamuna se onneksi jo suostui syömään ja kävi hiukan jaloittelemassakin sekä hätimässä ekaa kertaa tappelun jälkeen. Susilla oli siis varsin surkea syntymäpäivä ja minua harmittaa tietysti todella paljon että se loukkaantui noin pahoin, varsinkin kun noin vanha koira ei parane kovin nopeasti ja on todennnäköistä että sille jää lopuksi ikää vamma vasempaan lapaansa. Lisäksi harmittelen kun suunniteltua 15-vuotiskuvaa ei ehditty ottaa - loukkaantuneesta koirasta kun sitä ei olisi ollut mitään järkeä ottaakaan.