Eilen illalla sain tietää, että samaan aikaan kanssani Tehotiimissä ollut henkilö on kuollut. Minulla ei ollut mitään tietoa terveysongelmistaan, joten uutinen järkytti minua kovasti, varsinkin kun kyseessä oli yksi positiivisimmista ja elämäniloisimmista ihmisistä jonka olen koskaan tuntenut. Asia vaivasi minua niin kovin, että yölläkin piti herätä ajattelemaan asiaa.

Aamulla olo oli reippaampi, mutta kisapaikalla näin muutamia yhteisiä tuttuja ja surumielisyys valtasi minut uudestaan ja tulipa itkeä tirautettuakin muutamaan otteeseen. Ekalle radalle lähtiessä takki oli jokseenkin tyhjä, joten rata läpi treenivireellä. Puomilta Joy tuli ilman lupaa ja seiskan huiskasin takaakiertoon, joten hylätty. Muuten sitten Joy pysyikin reitillä, mutta tokavika rima tuli alas.

Vikan pillityskohtauksen sain kuriin kaksi koiraa ennen toista rataani. Ehdin jo huolestua joutuvani jättämään startin väliin, mutta poskille taputtelu on yllättävän tehokasta. Kakkonen oli sarjaeste ja a-osan takana oleva A veti vähän turhan paljon puoleensa, mutta koira pysyi reitillä. A:n jälkeen minun piti tehdä seuraavan hypyn taa puolivalssi, jolla kääntäisin Joyn haluamaani putken päähän, mutta koska pääsin irtoamaan niin hyvin sivusuuntaan teinkin ko. kohtaan valssin, sillä seurauksella että hukkasin hetkeksi ohjaussuunnitelmani, enkä sitten ollut riittävän huolellinen niiston jälkeisessä persjätössä ja peliväline lipsahti väärään putkeen. Odotetusti Joy luki hypyltä 12 kepit, mutta sain sen sieltä ajoissa pois, mutta muurilta se kääntyi väärään suuntaan ja hyppäsi sitten takaisin päin.

Viimeiselle radalle sain kasattua pääni ihan normaaliin kisavireeseen ja tehtiin ihan tolkullinen ratakin, vaikkakin keppien löytyminen oli vähän työlästä. Mutta, vika putki olikin sitten niin vaikea, ettei oikeaa päätä meinanut löytyä millään. Ts. löytyi heti, mutta Joy päättikin viime hetkellä olla menemättä sinne ja siinä sitten uusinta yritystä tehdessä piipahti pujottelussakin.

Video