Perjantaina kävin duunin jälkeen ostamassa autoon lisää varaosia, sillä käsijarru vaatikin melko perusteellisen korjauksen. Kotiin päästyäni ulkoilimme pentujen kanssa pihalla ja sitten aloin purkamaan pentuaitausta ja valmistautua pentujen luovutukseen.

Ekana haettiin Veikko, joka sai juuri ennen lähtöä ensimmäiset pihahepulinsa. Kaksi minuuttia sen jälkeen kun Veikon perheen auto oli hävinnyt näköpiiristä kurvasivat Anttilat pihaan ja kahvipöytään päästyämme tuli Viivin perhe. Melko pian tulivat myös Kuusraiset noutamaan Venlaa, joten meinasi vähän pukata ruuhkaa. Luovutus sujui hyvin ja pentulaisten uudet perheet olivat ilahtuneita pennuille tekemistäni kuvallisista seinäkalentereista, johon olin merkinnyt kerran viikossa punnitustulokset, madotukset sekä tulevat rokotukset. Kuvat saa napsittua kalentereista näppärästi irti, joten he saavat halutessaan kuvat talteen albumiin. Jokainen sai tietysti vielä mukaan dvd:n johon olin polttanut kaikki n. 300 kuvaa pennuista ja muutaman videoklipin.
Suru Voron kuolemasta pääsi yllättämään minut pahasti, kun esittelin Venlan Miialle Joyn passia. Samassa kansiossa oli nimittäin Voron rekkarit, kisakirja ja passi. En ole voinut aiemmin ottaa niitä kansiosta pois ja nyt päätin sen tehdä. Sain hillittyä itseni jotenkin siihen asti, että Kuusraiset lähtivät ja aloin sitten itkeä täyttä kurkkua. Tietysti asiaa edesauttoi haikeus pennuista luopumisesta, mutta Voron papereiden poisto totaalisesti konkretisoi sen tosiasian, että kisakaverini on poissa lopullisesti.
Itseni kokoaminen kesti hyvän aikaa ja koirat olivat vähän ihmeissään. Iltalenkiltä tultuamme Kerry alkoi olla levoton ja etsi pentuja niin talosta kuin pihaltakin. Koko illan se vaelsi pienesti piipaten paikasta toiseen eikä rauhoittunut lainkaan. Nukkumaan meno oli kaikista pahinta, kun valot sammuivat alkoi piippaaminen toden teolla. Viimein kolmen jälkeen se rauhoittui nukkumaan ja oli aamulla jo paljon parempi. Nyt siitä ei enää oikeastaan huomaa mitään.

Pennuilla on elämä lähtenyt uusissa kodeissaan hyvin käyntiin. Veikko on eilen ollut seuraamassa elämänsä ensimmäisiä agilitykisoja ja tänään se on söpöilemässä tokokisoissa. Kerrykin paini tänään hetken aikaa Joyn kanssa, mutta syö edelleen huonosti.

Olin eilen aamupäivällä 4 tuntia estetalkoissa ja illalla kävin treenaamassa Joyn kanssa agilityä. Otin muutaman toiston Peetsan kentällä olevalla pentukeinulla, joka on muuten äärimmäisen loistava keksintö! Lauta on tavallista leveämpi ja pudotus maahan taitaa olla puolen metrin luokkaa. Jaun kentällä muistuttelin mieleen eri esteitä. Ainakin pussi ja kepit olivat päässeet unohtumaan. Sähäkkyyttä neidistä löytyy ihan riittävästi, mutta vielä hallinnan kustannuksella. No, kunhan päästään treenaamaan säännöllisesti, niin sekin asia korjaantuu kyllä.

Olemme juuri lähdössä metsälenkille Marin, Mikaelin, kelpie Stitchin ja russeli Epun kanssa. Illalla menen Järvenpään lukiolle ensin JAUn kevätkokoukseen ja sen jälkeen on Leena Piiran luento aiheesta: miten koira näyttää tuki- ja liikuntaelimistön kipua ja epätasapainoa.

Mut nyt täytyy mennä, heipat!!