Aamu alkoi harmaana ja sateisena. Läksimme kuitenkin Joyn kanssa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Tuomarinkylään pentunäyttelyyn. Rulla perheineen tuli myös ja pennut peuhasivat nurmella itsensä läpimäriksi, tosin sadekin auttoi asiaa. Vesikoiraväki vaikutti ihan samanlaiselta kuin russeli-immeistekin, eli aikas kuppikuntaiselta näytti, mutta ehkä ensivaikutelma pettää. Saimme kuitenkin seuraa Concurrido-kennelin Sannasta ja Raimosta, joilta kyselin kaikenlaista perrojen näyttelytouhuihin liittyvää. Aika kirjavannäköistä sakkia oli kehässä, sillä osalla oli aivan lyhyt turkki, oli pitkää ja lyhyttä runkoa, kuin myös häntiä. Lähes kaikki perrot esiintyivät mallikelpoisesti ja esitettiin hyvin. Yht'äkkiä näin muutaman metrin päässä tutut kasvot ja yllättäen eteeni tupsahti kaveripariskunta vuosien takaa! Olemme muutaman viime vuoden vain vaihtaneet joulukortteja, muttemme ole muuten olleet yhteydessä. Mistään riidasta ei ole ollut kysymys, vaan joskus vaan yhteydenpito lakkaa. Koiranäyttely on viimeinen paikka, jossa olisin kuvitellut heihin törmääväni, mutta tyttärensä on koirakuumeen vallassa, joten näin polkumme kohtasivat jälleen. Joy ihastui Meea-tyttäreen oitis ja kiipesi syliinsä "pusuttelemaan". Sen verran meni höpöttämisen puolelle, etten oikeastaan tullut seuranneeksi perrokehää lainkaan, mutta mitäpä tuosta, tuleehan noita näyttelyitä.

Näyttelyn jälkeen jatkoin Suutarilaan, jossa Jenny antoi tokovinkkejä Joyn koulutukseen. Harjoittelimme seuraamista, luoksetuloa niin, että Joy tulee suoraan eteeni ja istuu siihen, seisomista sekä maahanmenoa. Joy oli erittäin taitava ja motivoitunut, vaikka oli varmasti aika väsynyt näyttelyreissusta. Lopuksi Jenny leikki sen kanssa vetolelulla ja yht'äkkiä huomasin toisen alakulmahampaan repsottavan suussa. Nappasin Joyn kiinni ja Jenny yritti ottaa hampaan, mutta valitettavasti Joy nielaisi sen. Ehkäpä hammas ulostuu kakan mukana siten, että löydän sen... Pyysin vielä Jennyä seisottamaan Joyta ja napsin siitä muutaman kuvan. Paras päätyi Joyn sivulle :D
Kaiken tämän puuhastelun jälkeen minulla oli karmiva nälkä, joten menimme vielä Jennyn kanssa Tuomarinkylän ABC:lle syömään (tilasin miedosti tulista broileria, nam!) ja lopuksi kävimme vielä ruokakaupassa, josta unohdin ostaa kaikkein tärkeimmät.

Illalla soitti äitini ja jotenkin puhe kääntyi vaatteisiin, ts. mitä pukisimme setäni 50-vuotissynttäreille 20.10. Samalla aloin jo miettiä 6.10. näyttelyvaatteita, kun erkkariin pitää kai pukeutua vähintäänkin siististi ja onhan sen kohteliastakin, kun tuomari tulee Espanjasta asti. Vaatteiden sovittaminen on erityisen vastenmielistä minulle, kun vyötärölle jämähtänyt ihrakerros jotenkin konkretisoituu. Peilistä katsoo joku etäisesti tutun näköinen ihrapallo, enkä voi kuin ihmetellä, kuinka olen päästänyt itseni näihin kiloihin. Hemmetin suklaa, jäätelö ja karkit! Mulla pitäisi olla henkilökohtainen kokki, joka värkkäisi päivittäin sapuskat, nyt on aivan liian helppoa luistaa aterioista ja korvata ne jollain tosi tyhmällä kaloripommilla. Masentavaa!!!

Huomisen päivän vietän Myyrmäessä Patricia Hirnin vetämässä seminaarissa, jonka aiheena on MENESTYKSEKKÄÄN JA TERVEEN AGILITYKOIRAN FYYSISET OMINAISUUDET JA LIHASHUOLTO. Tieto lisää tunnetusti tuskaa, joten olen huomeniltana todennäköisesti aika tuskainen. Maantantai-iltana koirat menevät Patricialle hoidettaviksi, vähän jännittää mitä hän sanoo Joysta, joka on tehnyt aika rohkeita hyppyjä. Peukut että kaikki on kunnossa.