1-lkat tuomaroi Seppo Savikko ja radat olivat oikein mukavat. Perjantai-iltana Jenny A. oli apunani miettimässä keinoja Funnyn kierrosten nostamiseksi ja silloin Funnylainen toimi oikein hyvin niin pallolla kuin patukallakin, mutta nyt en saanut sitä innostumaan oikein mistään. Pahaksi onneksi se ei myöskään meinannut istua lähdössä, joten jouduin vähän korottamaan ääntä. Ihan söpösti se kuitenkin aloitti radan, mutta sitten vika keppi jäi pujottelematta. Totta kai otin pujottelun uudestaan, mutta sitten lopussa se bongasi hihnaämpärin, joten hyllytin radan.
Tokalla radalla se jäi haistelemaan jotain puomin päällä, jatkoi sitten ihan ok, mutta pujottelun puolivälissä se tuntui reagoivan johonkin jättäen kepin välistä. No, taas alusta ja sitten vielä tapahtui renkaalla yllättävä kehikon kautta suoritus, jota se ei ole tehnyt aikoihin. Maantaina mennään Mia Skogsterille oppimaan lisää motivoinnista, katsotaan nyt sitten josko saisin hauskalaiseen vähän lisää vauhtia, kun ei tuo sormenpää-agility oikein enää kiinnosta... Video
Jos Funny kipitteli käsijarru päällä, niin Joylla ei sitten ollut ekalla radalla jarruja lainkaan. Ensiksikin varasti ihan törkeästi radalle, mutta kiitos Emmin ehdin tuupata vähän jalkaakin apuna käyttäen koiran oikealle reitille, mutta renkaan jälkeiseen elämään minulla ei ollut mitää apuvälineitä. Hyllyn jälkeen päsäytti vielä ohjauksesta läpi, mutta keinulta omin luvin lähtö oli jopa minulle liikaa ja vein koiran pois radalta. Käyttäytyi mielestäni sen verran sikamaisesti, että komensin vain radan ulkopuolella sivulle, laitoin hihnan kaulaan ja lähdin hyvin hiljaiselle jäähdyttelylenkille. Ei palkkaa, ei huomiota.
Tokalla radalla sitten muistuttelin kuinka siellä lähdössä oikein ollaan ja hyvinhän tuo pysyi siellä mihin sen jätin. Kakkosesteelle tehty jarru toimi hyvin, mutta sitten menin onneton tipahtamaan kolmosella ohjaussuunnitelmastani ja vaikka sain ohjattua Joyn neloselle ja vitoselle, niin omat kinttuni lähtivät viemään minua ihan toisaalle kuin olin suunnitellut, joten este nro 3 olikin pahasti linjallani, enkä ehtinyt ihan tuuppaamaan Joyta hypyn 6 taa. Muita virheitä ei tietenkään tullut ja pääsin esittelemään radan lopulla Joyn upeita irtoamistaitojakin
Viimeiselle radalle Anne oli suunnitellut ikävän puomi-putki-hässäkän ja Joyhan valitsee aina kontaktin, varsinkin kun olen reilun viikon tehotreenannut niitä... Muistutin taas lähdössä että siellä kuuluu pysyä ja Joy totteli. Putkikin löytyi hienosti ja tehtiin varsin mallikasta rataa. Mutta kuinka ollakaan, puomin jälkeiseltä hypyltä piti mennä taas putkeen ja meikä oli päättänyt tehdä käännön niistolla ja niinpä peliväline lipsahti puomille. Ei siis vieläkään olla päästy juhlistamaan saikun jälkeistä ekaa nollaa, mutta monta kertaa on jo ollut niin lähellä että kyllä se kohta natsaa. Video
Kommentit