Niin alkaa tämäkin viikonloppu olla ohi.
Eilen olin Kerryn ja Joyn kanssa Purinalla agilitykisoissa ja meillä ei Kerryn kanssa ole varmaan koskaan mennyt niin huonosti. Kerry oli kyllä ihan säpäkkä, mutta hyppy oli ihan kauhean näköistä ja kieltoja + virheitä tuli tosi paljon, eli hyllytin kummankin radan. No, itseasiassa toka rata ei ollut ihan niin huono kuin ensimmäinen, vaikka myöhästyin rataantutustumisestakin, mutta Kerry ei ollut lainkaan oma itsensä. Onhan se tietty selvää, että kun sillä on maavara joku 13 cm, on 35 cm esteiden hyppääminen nisät maitoa pursuten aika epäreilu juttu. Nyt sitten odotellaan, että maidon tuotanto ehtyy, ennen kuin mennään seuraavan kerran kisaamaan. Kisoissa näimme myös Kerryn pojan Kutkan omistajansa Marin kanssa. Joy herätti paljon huomiota ja yllättävää kyllä, rotunsa oli monille epäselvä ja kun kerroin oli seuraava kysymys yleensä sarjaa: "Onko sen värivirheellinen?". Ei ole, ei. Tarkempi tutkimus on muuten osoittanut, että Joy on jo vaihtanut yläetuhampaat!
Kotiin päästyämme jätin tytöt lepäämään ja läksin Voron kanssa kaksin lenkille. Jännä juttu, mutta Voro saa aina kaksin liikkuessamme muilta koirien ulkoiluttajilta postiivistä huomiota, sillä esim. ohitustilanteet hoidan yleensä niin, että käsken Voron sivulle ja maahan.

Tänä aamuna nousimme yhdeksältä sängystä ja aamulenkin jälkeen aloin leikkaamaan nurtsia. Saatuani homman melkein valmiiksi Seija soitti ja kysyi kiinnostaisiko nyppimissessio. Totta mooses kiinnosti ja viimeisteltyäni nurmikkoni pakkasin koirat autoon ja ajoin Ristinummelle. Seija oli trimmannut Kerryn tytärtä Apilaa jo melko pitkälle, mutta urakoimme parisen tuntia ja loppuajasta Seija autteli vielä Kerryn kanssa. Vähän jäi vielä siistittävää, mutta suurin osa urakasta on tehty! Lopuksi kävimme kävelemässä pikku lenkin ja näin Joyn veljen Bondin, jonka Seija oli ajellut. Enpä olisi ihan heti tunnistanut samaksi koiraksi.

Illalla meille tuli JAUn hallitus sekä hallitoimikunnan väkeä tulevan talvikauden hallitilanteen tiimoilta palaveriin. Kokousten järjestäminen omassa kodissa on muuten ihan jees, mutta 1) tulee kauheasti tiskiä 2) jää kauheat määrät herkkuja houkuttelemaan. Olen koko viikon välttellyt makeaa ja nyt minulla on mm. todella herkullisen marjapiirakan jämät jääkaapissa ja hirmuinen määrä houkuttelevia keksejä. Mietin josko kutsuisin huomenna jonkun käymään ja auttamaan syömäurakassa, mutta koska olen iltavuorossa, ei taitane onnistua. Ehkä vien osan töihin, jos vaikka Sanna avustaa.
Tänään on sydän ollut parempi, ts. vasta Ristarilta lähdettyäni oli oudon oloinen jonkin aikaa, mutta korjaantui melko pian ruokailun jälkeen. Muljahtelua ei tuntunut niin voimallisesti kuin aiemmin, vaan pikemminkin tuntui siltä, kuin sydän olisi lyönyt välillä tavallista pienemmällä voimalla. Tiedä sitten. Jos olisin fiksu, menisin lääkäriin, mutta kun en ole.

Hyvää alkavaa viikoa toivottaen
Kirre