Tällä viikolla olikin mielenkiintoista, kun sekä Joyn että Daikun ryhmällä oli sama treeni ja Timo kouluttamassa. Joyn kanssa sain kehuja ekasta pujottelusta, jonne tultiin suorasta putkesta niin, että putki näytti puomille ja putkijarrutus oli todella tarpeen, kun koira piti saada kääntymään putkesta oikealle kepeille. Timo kehui kepeille menon olleen täydellinen ja juuri sellainen kun hän oli rataa piirtäessään ajatellut sen olevan. Keppien jälkeinen hyppy minun oli tarkoitus tehdä niisto-persjätöllä, sitten pieni vekki muurille ja pituudelle takaaleikkaus. Eihän siitä mitään tullut, ts. sain kyllä niisto-persjätön tehdyksi ja vekinkin vielä, mutta sitten Joy ei lähtenytkään ohjaukseeni vaan lähti kaahottamaan muurin jälkeen pituuden vieressä olevalle hypylle. Viimein teimme kohdan niin, että tein keppien jälkeiselle hypylle sylikäännöksen, muurin taakse valssin ja jaakotus pituudelle. Pituudelta piti kääntyä tiukasti takaisin päin ja suoraan putkeen jonka jälkeen oli hyppy, jonne tulimme hypyn päädyn suunnasta. Siihen sitten viskileikkausta pukkaamaan, joka olikin sangen vaikeaa kun minulla oli vaikeuksia ehtiä kirmaamaan oikeaan paikkaan. Seuraava ongelmapaikka olikin radan loppuosalla, eli täyskäännös okserilta, putken houkutellessa takana. Siihenkin yritin jaakotusta, mutta pirun kiire tuli ehtiä oikeisiin asemiin, eikä siitä kovin hyvää tullut. Lopuksi Timo hieman ripitti minua epäjohdonmukaisuudesta käännöksissä, eli jos ennen estettä olen suhissut jarrutuksen merkiksi ja Joy on kääntynyt pois esteeltä, niin olen kehunut sitä siitä. Olen ajatellut asian niin, että koira on kuitenkin tehnyt mitä pyysin ja että olen vain jarruttanut sitä liian voimakkaasti jonka takia se on kääntynyt ennen estettä. Timo väänsi asian minulle niin hyvin rautalangasta, että tajusin miksi en voi Joyta tuollaisesta kehua, joten nyt yritän parantaa tapojani asian suhteen. Eihän se hetkessä käy, mutta josko joskus.....

Daikun kanssa tein alun aivan samoin kuin Joylla. Sillä oli suuria vaikeuksia pysähtyä A:n kontaktille, vaan se tuli monta kertaa läpi. Toiseen suuntaan se kuitenkin teki täydellisen A:n, joten ilmeisesti vedätin sitä toiseen suuntaan hieman. Pujottelun jälkeiselle hypylle yritin sylkkäriä, vaikka olimme tehneet sitä aiemmin tyyliin kerran. Eihän se sitä ymmärtänyt, vaan hyppäsi ensin pari kertaa "läpi" ja sitten kun viimein sain sen ymmärtämään että kättäni tuli seurata, niin Daikupa näyttikin olevansa ehkä maailmankaikkeuden ketterin sakemanni. Se kääntyi sylkkärin mukaisesti oikein haluttuun suuntaan ennen estettä, mutta laskeuduttuaan hypyltä alas, kääntyikin samantien hyppäämään hypyn takaisin päin!!! Vaikka kuinka yritin kurkottaa näyttämään oikeaa suuntaa, niin neiti pläjäytti hypätä takaisin eteeni. Eihän siinä muuta kuin toteamaan Daikun tarvitsevan sylkkäritreeniä. Daikun kanssa en voinut pituudelle jaakottaa, joten yksinkertaisesti lähetin sen kauempaa pituudelle ja lähdin kipittämään suoran putken viertä poispäin. Daiku olikin tässä suhteessa paljon Joyta fiksumpi, sillä ei lukinnut pituuden vieressä olevaa hyppyä vaan tuli niiden välistä putkeen niin kuin pitikin. Daikulle ei ole opetettu kääntymistä, joten se tarvitsee paljon treeniä silläkin saralla. Se myöskin väsyy yllättävän nopeasti treeneissä ja epäilenkin sen takajalkojen menevän nopeasti hapoille. Väsymiseen vaikuttaa tietysti myös Daikun kierrokset, se kun päästelee ouououuu-huutoa vähän enemmäkin treenien aikana.

Torstaina menin vapaatreeniin Joyn ja Daikun kanssa ja hinkkasimme tietysti tuota samaista rataa. Lisäksi tein Joyn kanssa vippausharjoitusta ja Daikulle sylkkäreitä. En kyllä vieläkään päässyt menemään rataa takkuamatta läpi ja jälkeen päin harmittikin hieman että edes yritin. Olisi vaan pitänyt suosiolla keskittyä meille vaikeiden paikkojen hiomiseen. Lisäksi harmitti että tulin puuttuneeksi Joyn haukkumiseen vähän turhan tiukasti, mutta koskapa hallin seinänaapurissa oli joku viranomaiskäynti menossa, olisin halunnut koirien olevan hipihiljaa. Joy otti selvästi hieman itseensä, mutta onneksi huilitauon jälkeen palautui omaksi hihkuvaksi itsekseen.

Kävin myös torstaina kolmannella kiropraktikkokäynnilläni. Vaikka sunnuntaina tuntui että oikea ja vasen puoleni ovat ihan eriparia, niin nyt jalat olivat saman pituiset ja seuraava aika onkin vasta kahden viikon päästä. Hirmuisen vähän löytyi mitään rutisevia paikkoja, mutta jonkin paikan aukeaminen aiheutti hassun tunteen päässä, eli kenties veri kiertää taas vähän paremmin.