Torstai-iltana suuntasimme Tarja-sisareni kanssa tallille. Tarjalla on Ralli-niminen suomenhevonen, jolla hän lähti kärryajelulle ja minä kävelin koirieni kanssa vierellä. Ralli vaikutti tosi uneliaalta ja melko pian inniäisiä alkoi kertyä niin paljon hepparaiseen, että Tarja päätti lähteä ravia edellä ja me kävelisimme jonkinmoisen lenkin samaan suuntaan. Pääsivät ehkä 100 m edellemme, kun Ralli yllättäen kompastui, mikä ei ole heposille kovinkaan tavatonta. Tällä kertaa vaan kävi niin, ettei Ralli päässytkään takaisin tasapainoon, vaan se heitti kuperkeikan eteenpäin, päätyen tien reunaan makaamaan vasemmalle kyljelleen, kärryjen kaatuessa niin, että kärryt ja hevonen muodostivat T-kirjaimen. Suojavarusteeton Tarja kellahti tietysti kärryistä, mutta onneksi tien pinta oli pehmeä. Lähdin heti juoksemaan minkä kintuistani pääsin tuijottaen koko ajan tiukasti Rallin kylkeä, joka pysyi liikkumattomana sen verran kauan, että ehdin jo olla varma sen kuolleen. Koska hevonen makasi maassa vasemmalla kyljellään emme voineet tehdä paljoakaan, sillä suurin osa soljista oli hevosen kyljen alla, lisäksi minulla oli narun päässä kolme koiraa, jotka hevosen luo yrittäessäni alkoivat kaikki haukkua outoa näkyä. Tarja soitti heti tallimestarille, joka onneksi sattui olemaan autonsa luona ja lähti heti tulemaan. Seuraavaksi Tarja siirtyi hevosen mahapuolelle yrittämään solkien irrotusta, minun pitäessä kärryjä paikoillaan kylkiasennossa. Ralli hengitti välillä todella raskaasti ja välillä silmätkin painuivat kiinni.... Koskapa Tarja oli ilman suojavarustusta varoitin hepan vatsapuolella olemisesta, sillä jos heppa päättäisi rynnätä pystyyn olisi Tarja suoraan kavioiden tulilinjalla. Merjan saapuessa paikalle makoili Ralli edelleen maassa ja Merja kysyi heti olimmeko tarkistaneet oliko se vetänyt kielen henkitorveen. No, eipä oltu hoksattu sitä tehdä ja opimme että se tulisi tsekata aina ensimmäisenä. Rallin kieli oli niin kuin pitikin ja lähes heti Merjan toimenpiteen jälkeen Ralliinkin tuli eloa ja se sinkosi ylös saaden luonnollisestikin hepulin. Tempoileva hevonen tuuppasi minua kärryillä sen verran että kaaduin ja satutin hieman toista jalkaani, mutta onneksi koirille ei käynyt kuinkaan. Tarja sai Rallin nopsaan hallintaansa ja mie tuuppasin koirat Merjan autoon ja lähdin auttamaan valjaiden solkien avaamisessa. Rallilla oli oikeassa takasessa verta vuotava haava, mutta muuten se vaikutti olevan kunnossa. Kun heppa oli vapautettu kärryistä ja valjaistaan lähti Tarja taluttamaan sitä takaisin tallille ja minä hyppäsin Merjan lava-auton takaosaan istumaan vararenkaan päälle, otin jaloillani tukea lavan takaseinästä ja kärryjen aisat kainalooni, eli vedin ne tallille. Tarjalla oli varsin hupaisa ilme kun huristelimme autolla ohi Valjaat ja kärryt vaikuttivat aivan ehjiltä, joskin hiekkaisilta ja heppa käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Oma kinttusärkyni oli kaikonnut ja Tarjakin selvisi pienin ruhjein. Rallilta mitattiin kuume ja jalan haava sidottiin yöksi ja aamulla heppa oli ihan normaali, eli selvisimme rytäkästä säikähdyksellä.

Tarja ja Ralli pari päivää kuperkeikan jälkeen.

Tänään Kerry, Joy ja Funny pääsivät tapaamaan Joyn sisarta Fania, sekä Fanin laumaan kuuluvaa Susua. Fani on Funnyä muutaman sentin korkeampi, mutta muuten plikat ovat kuin kaksi marjaa ja niillä oli mielettömän hauskaa keskenään. Fanin äänimaalima on aivan identtinen Joyn kanssa, joten itsellekin tuli välillä aivan jakomielinen olo, kun koirat ovat keskenään niin samankaltaisia.

Funny 27.6.11

Funny & Fani

Joy, Funny, Fani ja Susu