Eiliseksi suunniteltu pentutapaaminen peruuntui Rullan osalta, kun oli saanut silmätulehduksen. Olimme kuitenkin Seijan, Bondin (ei siitä Seiskaa sitten tullutkaan), Kersan, Kerryn, Voron ja Joyn kanssa pienellä metsälenkillä, josta suurin osa käveltiin umpimetsässä, tosin helpohkossa maastossa. Suunnittelimme ensi viikolle pentujälkeä samaiseen metsään.

Tänään menimme Kitin ja russeleidensa Niilon ja Tarmon kanssa kuopalle uittamaan koiria. Tällä kertaa motocross-väki loisti poissaolollaan, mutta pari pikkupoikaa tuli leikittämään koiria, ts. lähinnä heittämään Kerrylle keppiä veteen sekä pari koirien uittajaa. Yhdestä koirasta oli vähän harmiakin, se kun yritti väkisin lyöttäytyä laumaamme, eikä omistajansa juuri asiasta piitannut. Onneksi minulla oli Vorolle fleksi mukana, joten reissu ei mennyt ihan pilalle. Kerran jouduin kyllä häätämään koiran, kun yritti tulla liian lähelle Voroa.

Illalla menin vetämään JAUn hyppyryhmälle treenejä ja hyppyyttämään myös vähän Kerryä. Teimme painonsiirtoharjoitusta ja hyppyhelvettiä (aika monimutkaisen näköinen kaarreharjoitus). Kerryn edellisistä hyppyharjoituksista on jo aika kauan aikaa, mutta selvitti upeasti kaikki kaarteet sekä lopuksi tehtävän suoristusharjoituksen! Uinti taitaa tehdä todella hyvää takaosan käytölleen. Treenien jälkeen hain Voron ja Joyn autosta tarkoituksena tehdä Kerryn jäähdyttelykävely kentällä. Onneksi laitoin Voron hihnaan ja pentu oli vielä sylissä, kun tieltä karkasi luoksemme suurin ikinä näkemäni tanskandogi! Onneksi dogi oli täysin harmiton, mutta tietysti yritin häätää sen luotamme, mutta kun on yksi koira narun päässä ja pentu sylissä, sekä yksi huollettava russeli jossain maassa, niin tehtävä ei ollut kovin helppo. Myös eräs oppilaistani yritti häätää dogia - tuloksetta. Niinpä pyysin häntä ottamaan pennun sylistäni ja ojensin hänelle myös Voron hihnan ja säntäsin dogia kohden hirvittävästi muristen ja hampaita näyttäen. Johan sai jalat allensa! Peetsa myhäili tyytyväisenä, kun dogi pakeni omistajansa luo ja minä myhäilin tyytyväisenä, kun sain näytettyä koirilleni millainen "peto" olen, kun häädin noin näyttävän vastustajan. Dogin omistaja ei tosin näyttänyt kovin iloiselta - odotti minulta varmaan jotain raivon purkausta... sen verran kuitenkin tiedän Koiraneuvolan toiminnasta, että mikäli Peetsa olisi epäillyt dogin käyvän koirieni kimppuun, ei sitä olisi irti päästetty. Mennessäni pakkaamaan koiriani autoon, jouduin vielä päinvastaiseen karkoitustilanteeseen. Olin juuri laittanut Voron ja Kerryn autoon, kun Joy bongasi Peetsan ja edellä mainitsemani dogin omistajansa kanssa. Pentu ei korvaansa lotkauttanut suuntaani, vaan lähti tervehtimään Peetsaa, joka levitti kätensä ja meni seisomaan dogin eteen ja antoi pennulle lähdöt. Joy kiljahti ja kirmasi häntä suorana luokseni turvaan - miettii ehkä seuraavalla kerralla kaksi kertaa ennen kuin karkaa tervehtimään ketään.

Tänä viikonloppuna meillä on luvassa rutkasti agilityä eli huomenna olen Ristinummella JAUn kouluttajien leirillä Voron kanssa saamassa oppeja Mikko Aaltoselta ja Esa Muotkalta. Sunnuntaina on sitten vuorossa Uudenmaan Kennelpiirin piirinmestaruuskisat Lohjalla, jossa kisaan yksilökisassa ja JAUn maxijoukkueessa Voron kanssa ja JAUn minijoukkueessa Kerryllä. Sunnuntaina tapaan Lohjalla myös ystäväni Kirstin, jolla on Ginnyn tokasta pentueesta Olga-russeli.

Heipat sulle ja hyvää viikonloppua!

ps. Joy meni tänään Kerryn perässä puomin! Yleensä koirat eivät esteitä omin päin suorita, joten en ollut ollenkaan ajatellut Kerryn puomille kipaisevan ja kun näin kävi, en ehtinyt hätiin. Onneksi pennulla on jo niin paljon järkeä päässä ja koordinaatiokykyäkin löytyy, etten ollut lainkaan huolissani. Joyta ei pelottanut yhtään, eikä sillä mitään ongelmia ollutkaan.