Kerrylle on lakannut ruoka maistumasta. Iltaruuat se vielä syö, mutta aamuruoka tekee jo tiukkaa, ts. närppii vain vähän. Eilen hain apteekista Nutri Plus geeliä, josta tein aamuruokaan "voisilmän", jonka sentään armeliaasti söi. Muutenkin on jo muuttunut hiukan mammamaiseksi, tai ainakin on selvästi mukavuudenhaluisempi kuin aiemmin. Vielä täytyy kuitenkin odottaa 1½ viikkoa ennen ultraa ja sitten tiedetään paremmin missä mennään. Pentukyselyitäkin on jo alkanut tulla, koska poikkeuksellisesti ilmoitin pentueen SJRT:n välitykseen. Olen myös kuullut huhuja parista agiharrastajasta, joita Kerryn vaavit saattavat kiinnostaa. Pentukyselyihin en oikeastaan vielä ota kummemmin kantaa, katsotaan nyt ensin mitä sieltä tulee. Kun pennut ovat syntyneet alan sitten hahmoitella mikä minnekin olisi menossa ja kun pennut on testattu n. 5 viikon iässä teen päätöksen niiden lopullisesta perheestä. Kerryn kasvattajalle olen kuitekin nartun luvannut, jos sellainen tulee ja jos hän sen tahtoo.

Tilasin keskiviikkona haaveilemani järjestelmädigikameran (Pentax K10D), SanDisk 2GB SecureDigital Extreme III -muistikortin ja Lowepro Nova 2 AW -laukun. Muistikortti löytyi heti varastosta, mutta laukulla ja rungolla oli useamman viikon toimitusaika. Eilen olivat saaneet varastolle rungon ja tänään laukun, joten alkuviikosta tulee varmaankin ilmoitus, että pääsen pakettia noutamaan. Tänään minulle selvisi, että koska ko. kameran kenno on pienempi kuin filmin muuttaa kameran runko objektiivieni polttovälin 1,5 suuremmaksi! Tämä tarkoittaa sitä, että vanha Pentax 35-70 mm zoomi on uudella rungolla 52,5-105 mm ja Sigman 75-200 mm muuttuu 112,5-300 mm:ksi! Valovoima ei muutu miksikään, joten hymyni oli kyllä korvasta korvaan :)

Olin eilen vapaapäiväni kunniaksi koirien kanssa treenaamassa ja käyttelin Kerryä avuksi Joyn opettamisessa. On mieletön etu, kun voi opettaa esim. pussia toisen koiran avulla, kun ei ole ihmisavustajaa. Minulla on ollut pari kertaa avustaja nostamassa pussin helmaa, mutta nyt Joy meni pussin pari kertaa Kerryn parina ja sitten aivan yksin. Ei minkäänlaista ongelmaa. Puomia se edelleen väistää, eikä mennyt sinne edes Kerryn perästä. Niinpä laitoin noin 20 cm päähän alastulokontaktista lihapullaa kippoon ja nostin Joyn puomin yläosalle, juuri laskevan osan yläpuolelle ja laskin irti. Sillä hetkellä kun etujalat olivat maassa sanoin ALAS ja Joy pääsi lihapullapalan kimppuun. Pikkuhiljaa siirsin Joyta kauemmaksi ja kauemmaksi laskevasta osasta ja lopulta pääsin vaiheeseen, jossa Joy oli nousevan osuuden yläosassa niin, että se joutui ottamaan askeleen päästäkseen tasaiselle osalle ja hyvin vauhdikkaasti se selvitti puomin. Pidän sen koko ajan irti, koska se selvästi muuttui epävarmemmaksi hihnan kanssa. Tässä on vain se huono puoli, että menetelmä voi tehdä hallaa kontaktien opettamiselle, mutta tarkoitus on vain saada puomikammo pois ja sitten aletaan keskittyä kontaktiin. Voron kanssa treenasin mm. sylikäännöstä, joka on sille käsittämättömän vaikea! Se kääntyy aina minuun päin, kun sen pitäisi kääntyä minusta pois, mut pitää vaan muistaa treenata sitä. Kerryn kanssa en oikeastaan treenannut mitään, se vain toimi avustajanani parissa kohtaa. Maantaina pääsen viimeinkin hallille ohjattuihin treeneihin Voron kanssa.

Talvilomavahvistus tuli tänään. Lomailen viikon 10, kun pentujen pitäisi syntyä viikon 9 lopussa tai viikon 10 alussa.

Hyvää viikonloppua!!