Asiat lähtivät menemään väärille raiteille jo heti herättyäni, sillä minut herätti klo 8.15 jonkun sukkafirman puhelinmyyjä. Teki mieli sanoa pari valittua sanaa soittamisesta aamutuimaan, mutta olin vielä niin uninen, etten sanonut vaan kieltäydyin heti suunvuoron saatuani tilaamasta. Tässä kohtaa olin vain kevyen harmistunut ja aamulenkistä selvisin ihan hyvillä mielin. Takaisin tultuani Kerry seisoi kauniisti hetken aikaa, jolloin sain päähäni ottaa koirista seisomakuvat. Sain molemmista lähes heti ihan siedettävät versiot, mitä nyt Joylla on silmät kiinni. Ajattelin vielä kuitenkin ottaa niistä pihan toisella puolella muutaman kuvan ja tässä kohtaa Kerry päätti ettei halua seista vaan istui aina alas kun olin päässyt kuvausasemiin. Kävin aina asettelemassa sen uudestaan, mutta viime lopussa minulta paloi käämit ja sitä virhettähän ei Kerryn kanssa parene tehdä. Arvatenkaan se ei sen jälkeen seisonut kauniisti vaan oli just sen näköinen, että hänet on pakotettu kuvaan. Tässä kohtaa vilkaisin kelloon ja totesin, että töihin on jo kiire. Tämmöttiset otokset kuitenkin sain:
Olin todella vihainen itselleni, kun olin kiukutellut Kerrylle seisomattomuudesta. Prismakeskuksen parkkihalliin ei saa henkilökunta pysäköidä, mutta meille osoitettu Rantakadun puolella oleva parkkipaikka on jo toista päivää suljettu jonkin työmaan takia, eikä henkilökunnan varsinaiselle parkkipaikalle (Prisman lastauslaituri) ole mitään mahkuja saada siihen aikaan parkkipaikkaa, joten ajoin auton Prisman parkkihalliin. Olisin tarvinnut käydä vielä kaupassakin, mutta Prismassa oli taas sen luokan kassajonot, että kävelin sieltä ulos ja ostin Pressosta täytetyn sämpylän, joka ei kyllä riitä pitämään nälkää poissa koko päivää. Tässä kohtaa aloin olla jo todella pahantuulinen. Onneksi asiakkaat ovat tänään olleet kivoja ja aivoilla varustettuja.
Kävin Jonnan blogilla lukemassa viimeisimmät kuulumiset ja surukseni luin, että häneltä on löytynyt lonkasta etäpesäke. Uutinen sai minut todella surulliseksi ja tällä hetkellä on fiilis sitä luokkaa, että haluaisin mennä kotiin ja vetää peiton korviin ja vaan olla. Täällä minä vaan kiukuttelen aamun mitättömiä vastoinkäymisiä, kun toinen on taas kerran aloittamassa taistelun elämästään. Turhauttaa, masentaa ja kiukuttaa!!!! Toivottavasti Joyn kilpparitulos ei tule tänään, sillä sekin on siinä tapauksessa taatusti positiivinen.
Menen tänä iltana Hannele Nykäsen psyykkisen valmentautumisen luennolle. Olen käynyt hänellä psyykattavana muutama vuosi sitten pari kertaa ja hän on todella hyvä työssään. Ensimmäisellä käyntikerralla hän sai minut oivaltamaan elämästäni monia asioita, ja olin monta päivää ihan omissa ajatuksissani asioiden loksahdellessa kohdalleen. Hannele asuu nykyisin muistaakseni Kuopiossa, enkä ole nähnyt häntä muutamaan vuoteen, joten kiva nähdä häntä pitkästä aikaa. Toivottavasti saan hyvän tuuleni siihen mennessä takaisin.
Heipat sinulle ja kiitos kun jaksoit kestää vuodatustani.
Kommentit