Lähdimme Joyn kanssa ajamaan Tamperetta kohti aamulla puoli ysiltä. Vähän Hämeenlinnan jälkeen oli muutaman kilometrin pätkä, jossa lunta tuli niin, että vauhtia oli pakko hiljentää. Onneksi kehän alkuun oli hyvin aikaa, joten ei tullut kiire. Näyttelypaikalle päästyäni kävin ensin viemässä kevythäkin kehän reunalle ja läksin sitten etsimään russelikehää. Jostain syystä kuvittelin russelikehän olevan B-hallissa, jonne ei päässyt mistään. Lopulta kysyin toimihenkilöiltä ja he osasivat kertoa, ettei B-halli ollut käytössä. Niinpä menin aulaan ja huomasin opastaulusta, että russelit ovat D-hallissa. Hetken harhailin sielläkin, mutta löytyihän oikea kehä viimenkin. Siellä oli menossa jo valiourokset ja koska kello lähenteli vesikoirakehän alkulukemia tyydyin vain moikkaamaan muutamalle tutulle ja läksin takaisin A-halliin. Asia ei käynytkään niin yksinkertaisesti kuin olin olettanut, sillä en ollut löytää D-hallista takaisin aulaan. Kehän laidalle päästyäni huomasin, että junnu-urokset olivat jo kehässä. Laitoin Joyn häkkiin ja aloin kuvaamaan. Kerryn Ressu-pojan omistajat tulivat katsomaan kehäämme, joten annoin urosten loppupuolella Stinalle kamerani ja pyysin jatkamaan kuvaamista. Joyn luokkaan junnunarttuihin oli ilmoitettu 10 koiraa. Espanjanvesikoirat arvosteli serbialainen Dusan Paunovic ja hän sanoi Joysta seuraavaa:

10 month old, good buildt for her age. Front should be better, good chest. Good tail, good substance. Correct temperament. Correct moving.

Eli suomeksi jokseenkin näin:
10-kk ikäinen, ikäisekseen hyvin kehittynyt. Etuosan tulisi olla parempi, hyvä rinta. Hyvä häntä ja olemus. Oikeanlainen temperamentti ja liikkeet.

Lisäksi kuulin tuomarin sanovan, että feminiininen pää, mutta tuomarinsihteeri ei ollut katsonut tarpeelliseksi kirjoittaa sitä arvosteluun.



Yllätyksekseni hän antoi Joylle laatuarvostelusta ERIn (=erinomainen) ja loppuhuipennuksena sijoitti sen junnujen kilpailuluokassa toiseksi!! Aikas hyvin koiralta, joka ei ole edes näyttelyturkissa!!
Olin pelkkää hymyä ja auringon paistetta, sillä kuvittelin tuomarin sakottavan rankasti Joyn turkista, mutta ilmeisesti Joy sai ikänsä takia huonon turkin laadun anteeksi, tai sitten tuomarille on ihan samantekevää millaisessa turkissa koirat kehään tuodaan.
Parasnarttukehään valikoitui arviolta kymmenisen koiraa. Ensin koirat laitettiin seisomaan numerojärjestyksessä ja tuomari heitti muutaman koiran suoraan ulos kehästä. Me jäimme edelleen kehään ja kyllä alkoi jo jännittää. Seuraavaksi ravautimme koiria kierroksen ja taas tuomari heitti muutaman koiran ulos ja tässä kohtaa myös meidän tiemme päättyi. Kehään jäi enää neljä koiraa ja tuomari laittoi heidät järjestykseen, sijoittaen junnujen voittajan sijalle 4.
Joy oli herättänyt muutamassa ihmisessä niin paljon kiinnostusta, että sitä käytiin kehän jälkeen kuvaamassa pariltakin eri taholta. Kävin ostamassa näyttelynumerolle hihapidikkeen ja sitten suuntasimme antamaan Joysta verinäytettä Hannes Lohen geenitutkimusta varten.

Ajoimme Stinan kanssa näyttelypaikalta kotiinsa Ruutanaan. Joy tapasi Kerryn Ressu-pojan sekä perheen muut eläimet, eli Ruli-rotikan ja kissat Kille ja Nala. Joy ei ole aiemmin kissoihin tutustunut, mutta osasi käyttäytyä hienosti niiden kanssa. Hiukan kuitenkin huolestui, kun Nala seurasi, mutta mitään välikohtauksia ei sattunut. Ressu ja Ruli olivat erittäin kiinnostuneita Joyn takaosastosta ja taisipa Ressun sydän lähteä Joyn mukaan.

Kotiin päästyäni lepäsin hieman ja sitten kävimme äitini kanssa kävelyttämässä koiria. Päättyvän viikon kunniaksi kävimme vielä Hyrylässä syömässä Ravintola Lampetissa.
Laittelin äsken kuvagalleriaani 149 kuvaa päivän näyttelystä. Kiitos Stina kuvausavusta!!!

Työkaverini Sanna soitti eilen vähän ennen neljää, että on loukannut talvilomalla jalkansa ja menee huomenna lääkäriin tutkituttamaan jalkaa tarkemmin. Sikäli todella paska juttu, että meitä on liikkeessä vain kaksi työntekijää ja olen aikaa sitten sopinut tekeväni huomisesta alkaen puolikasta päivää, sillä äitini on lähdössä huomenna takaisin Siilinjärvelle. Pomoni aikoo järjestää Riihimäen liikkeestä ihmisen tekemään Sannan työvuoroja, mutta saapa nähdä kuinka käy.
Viime viikolla olin 49 tuntia töissä ja kun vielä tämä päivä meni näyttelyreissussa, niin voin kertoa takkini olevan tällä hetkellä aika tyhjä. Kerryn täytyy päästä joka yö kerran pari ulos, joten olen nukkunut jo monta yötä aika huonosti. Toivottavasti työntekijätilanne selviää huomenna, niin pääsen lataamaan akkujani.

Hyvää alkavaa viikoa toivottaen
Kirsi ja karvakorvat