Tiistaina oli taas SM-ryhmän treenit. Jälleen kerran olin opetellut ratapiirroksesta yhden kohdan väärin, eli vielä enempi täytyy skarpata sillä saralla. Radassa oli pari kohtaa, jossa pitäisi laittella töppöstä eteen aikas tiiviillä tahdilla, mutta kaiken kaikkiaan harjoitus sopi meille hyvin ja hinkattuani sen läpi sain sen tehtyä lopuksi yhdellä pikkiriikkisellä kiellolla. Timo huomasi ettei Joy juurikaan vaivaudu hyppäämään pituudella, vaan se pikemminkin astuu sen yli. Minullahan ei ole hajuakaan minkä pituinen medipituuden tulisi olla, joten olen varmaan hyppyyttänyt sitä suurinpiirtein minien maximipituudella. Tällä kertaa se laitettiin medien maximiin ja ekalla kerralla Joy kaatoi takimmaisen palan, mutta sen jälkeen tytteli alkoi hypätä sen yli oikein hyvin. Radan keskivaiheilla pääsin hyödyntämään hyvin Joyn iroamistaitoja, eli lähetin se pussista muurille ja etenin jo itse seuraavalle hypylle, jolloin ehdin aivan hyvin tekemään valssin ennen keppejä, jonne oli muutoin suht haastava lähestyminen avokulmasta, putken suun houkutellessa edessä. Treeneistä jäi todella hyvä maku ja vain yhdessä kohdassa tulin kirmanneeksi sen verran lujaa, että reisi muistutti taas olemassa olostaan.

Keskiviikkoiltana oli vuorossa Daikun treenit. Koskapa Daikun emäntä oli kasiin asti jumpassa, päästiin treenaamaan vasta ryhmäaikamme viimeiseksi puoleksi tunniksi, mutta muu ryhmä lähtikin jo pois, eli sain koko ajan itselleni. Tehtiin pieniä pätkiä ja lähinnä hiottiin yhteistyötä. Pöytää otin jonkin verran ja siinä saakin olla tarkkana.

Torstaiaamuna minulla oli aika kiropraktikolle, sillä on jo korkea aika alkaa laittaa itseänikin kuntoon ensi kesän koitoksia varten. Olen aiemmin käynyt vain jäsenkorjaajalla, mutta eipä tuo kiropraktikon käsittely siitä paljoa poikennut, paitsi että jäsenkorjaajalla piti olla pikkuhousuisillaan ja nyt sain pitää niin farkut kuin t-paidankin päälläni. Toki minusta vaikutti siltä, että paaaaljon enempi kropasta kuului rutinoita, joka lienee hyvä asia.... Lantio oli vinossa ja vasen jalka lyhyempi kuin oikea. Tästä johtuen oikean jalan polvi (juurikin se huonompi) ja lonkka ovat ärtyneet. Niska ja selkä rutisivat reipaamman jälkeen ja jalkaterienkin asentoa korjattiin. Keijo varoitteli vasemman puolen virheasennon palaavan, koska lihakset ovat siltä puolen lyhyemmät. Varasin seuraavan hoitoajan ensi viikon keskiviikolle. Hauska yhteensattuma oli, että myös hänellä on russeli Katsoimmekin hänen koneeltaan kuvia hänen koiristaan sekä tietysti Kerrystä ja Joysta.

Koskapa Keijon mielestä minun tarvitsi hoidon jälkeen välttää vain stressiä niin suuntaisin tietysti treenaamaan Joyn ja Daikun kanssa. Teimme taas pikkupätkiä, pääpaino keppikulmissa. Käytin myös pujotteluohjureita avukseni ja Daiku hyväksyi ne oitis, vaikkei ollut sellaisia koskaa nähnytkään.