Ajelin juhannusaattona Tuorlaan kisaamaan. Perjantaina oli agility- ja hyppyrata, lauantaina pari agirataa. Kisapäivä alkoi tosi nolosti, sillä Anne Saviojan radalla oli keppien jälkeen meille hankalahko paikka ja menin katsomaan sitä lähempää. Eihän minulla liikkunut päässä kuin vain ko. radan kohta ja kun rataa tekevä australianterrieri tuli kohdalle, niin Joy ryntäsi radalle!! Vaikka tempaisin Joyn heti takaisin, niin radalla oleva koira otti kaksi kieltoa ko. esteeltä ja meikä oli vajota maan alle Onneksi vähän myöhemmin ohjaaja vei koiran yhden hypyn väärään suuntaan, joten ei ainakaan pilattu kenenkään nollarataa. Vielä rataantutustumiseen mennessäkin hävetti.... Olisin mennyt pyytämään ko. ohjaajalta anteeksi, mutta siinä nolostellessani ei jäänyt mieleen kuka se oli.

Radalle lähtiessä muut asiat painuivat taka-alalle ja rata alkoi hyvin, paitsi etten saanut kerrottua Joylle riittävän hyvin pituushypyn jälkeistä suuntaa. Kepeillä tapahtui jotain mystistä, sillä Joy sekosi pujottelun puolivälin tienoilla rytmissä ja jätti yhden kepin tekemättä. Aloitin kepit alusta, eikä muita virheitä sitten tullutkaan. Maalissa oli todella lähellä etten heittänyt Joylle palloa, sillä vaistomaisesti otin pallon taskusta ja vasta kun aloin katsoa mihin sen heittäisin tajusin mitä oli tapahtumassa ja palautin pallon taskuun. Keppien uusimisen takia emme päässeet aivan aikaan, eli aikavirhettä tuli 0,07 sek. Joy lähti myös hieman omin luvin A:lta, jota on lähiaikoina tapahtunut myös treeneissä. Video

B-kisa eli hyppäri oli melkein heti agiradan jälkeen. Rata vaikutti muuten ihan ok:lta, mutta vikaan putkeen vienti oli ihan karsea. Joyn vauhti kiihtyisi hirvittäväksi ja minun olisi saatava Joy putken kauempaan päähän. Sikäli minulla oli vähän hällävälistiolo, sillä meillä on jo hyppärinolla, mutta ainahan palkintopallille olisi kiva päästä. Hieman ennen meitä mennyt staffin ohjaaja teki toimivan näköisesti lyhyellä sivulla olevan hyppykohdan ja putkeen viennin joten päätin yrittää samaa. Radan alkuosa meni kuitenkin jo pieleen, eli 2-3 välissä Joy törmäsi jalkaani, josta emme tosin saaneet virhettä, mutta kolmoselta neloselle käännössä sijoituin huonosti ja Joy meni nelosen väärään suuntaan. Keppien jälkeinen hyppymaailma meni hyvin ja aivan loistavasti ehdinkin putken edelle, mutta kääntökäsky tuli auttamatta liian myöhään ja Joy ehti suorittaa muurin. Valitettavasti videosta puuttuu radan alkuosa. Video

A-kisasta heltisi pronssitila, joten kartutimme taas hieman, mitali, ruusuke ja lahjakorttivarantojamme sekä parin plopsahduksen verran TR-pistesaldoa.

En jäänyt juhlistamaan juhannusta Tuorlaan vaan huristelin Halikkoon Katjan, Mikan ja iskä-Kinnarisen luo, jossa Joy sai taas yhden fanin portugalinvesikoira Rossosta. Rosso yritti siinä määrin hurmata Joyta, että olin aika huolissani kuinka Joy liikkuisi toisena kisapäivänä, mutta kuinkas kävikään.... Iskä-Kinnarinen nimesi koirani uusiksi, eli ovat hänelle Kirppu ja Senjorita

Sunnuntaina kisa-alustana ollut nurmikenttä oli vähemmän liukas, enkä nähnyt kenenkään kyntävän takapuolellaan maata. Ekana ollut Asko Jokisen agirata näytti kuin meille tehdylle, mutta alku hiukan arvelutti, sillä alkusuora antoi suoraan kepeille ja Joy on kunnostautunut hakemalla kepit paaaaljon hankalammastakin paikasta. Rata alkoi hyvin, mutta A:lta Joy tuli ilman lupaa. Jatkoin rataa ja muurilta kolahti yksi palikka alas. Myös puomilta Joy tuli omin luvin ja koskapa meillä ei ollut nollaa alla harkitsin hetken josko olisin palauttanut sen puomille, mutta päätin kuitenkin jatkaa. Tulos 5 vp aivan huikealla ajalla -14,03 ja taas kerran pronssitila. Video

Päivän toisen radan alku oli prikulleen sama kuin StadiGameseissa!! Renkaan jälkeinen hyppykolmikko aiheutti hieman päänvaivaa, sillä arvelin Joyn vauhdin menevän niin hurjaksi, että se saattaisi ajautua ohi hypystä 8 ja oikeassa olinkin. Radan alkuosa meni hyvin ja A:lla painostin hieman Joyta ja tulihan sieltä kaunis kontakti Niin kuin olin vähän ounastellut ampaisi Joy renkaan jälkeen sen verran hurjaan vauhtiin, että jouduin hieman korjaamaan sen linjaa, mutta sain kohdan hyvin tehdyksi. Keppien puolivälissä välähti mieleen, että jos saan kepit virheittä läpi, niin homma on selvä, mutta pamautin oven päin ajatusta ja jatkoin rataa häiriöttä. Puomin alastulon päätin tehdä huolella ja siinä se voitto sitten lipsahti, mutta väliäkö tuolla, siirtonolla oli tosiasia!! Video

ps. Noille nollatuuletuskiljahduksille tartteis tehrä jotain. Henkilöksi joka ei osaa kiljua ne ovat aika kiljahtavia ;) Niin ja Stadigamesien ja Kirkkiksen nollaradan tapaan olin taas kerran heittää laattaa radan jälkeen... Kandee varoa...