Tänään kisattiin kolmen agilityradan verran Hyvinkäällä, tuomarina Henri Luomala. Yleensä ottaen Henkan radat tuntuvat sopivan minulle hyvin ja niin tänäänkin, vaikkei ihan täydellisiä onnistumisia tullutkaan.

Eka rata kosahti hypylle viisi, kun nelonen meni pitkäksi ja vitosrima putosi. Keinulta monen koira lipsahti väärälle esteelle, joten päätin pitää Joyn hyvin näpeissäni ja onnistuin tehtävässä niin hyvin, että sain Joyn väärälle esteelle, toki eri puolelle oikeaa estettä kuin mitä olin yrittänyt varoa... Jatkoin kuitenkin rataa kuin mitään ei olisi tapahtunut, joten Joy tuskin tajusi mitään menneen pieleen, eikä sen kannalta mennytkään, sehän kaasutteli sinne minne olin käskenyt.

Tokalla radalla piti vähän miettiä ohjausvalintaa, Joy kun tykittäisi täysillä pituushypyn jälkeen hypylle kolme ja sitten olisi vuorossa minulle usein vaikeuksia tuottava serpentiini. Niinpä päädyin ihmisnuoleen hypyn kolme taa ja niin, että jätin rimaan hieman tavallista enempi välimatkaa, etten vaan kääntäisi Joyta liian jyrkästi, jolloin se saattaisikin mennä hypyn neljä takaa. Hieman huoletti pituuden ohi kävellessäni mahtaisiko Joy enää istua paikoillaan, sillä en enää nähnyt sitä syrjäsilmälläni, mutta siellähän tuo istua napotti. Rata olikin sangen mainio keinulle asti, siellä meni vähän aikaa hukkaan kun jouduinkin saattamaan Joyta olettamaani enemmän. Keinun jälkeisellä hypyllä ehdin jo pelästyä etten ehdikään tuupata Joyta seuraavalle hypylle takaakiertoon, mutta Joypa vilkaisi juuri sopivalla hetkellä ratahenkilöä, joten sain pidettyä koirun reitillä, joskin tuli vähän turhaa kaarretta. Sijoitus 50 starttaajan joukossa 5.

Kolmannelle radalle suunnittelin niin ikään ihmisnuolen pituuden taakse. Joy pysyi taas hyvin lähdössä, mutta kääntö pituudelta valui aavistuksen ja kauhukseni huomasin jalkojeni alkavan väkertää valssia, vaikka neloshyppy oli takaakierto, enkä ehtinyt pelastaa tilannetta, vaan Joy hyppäsi hypyn väärin päin. Luulin kotiin asti että tuo unohduksen aiheuttama lipsahdus oli radan ainoa virhe, mutta niin vaan video paljasti että pussin jälkeinen rimakin putosi. Radan lopulla jouduin vähän soveltamaankin, kun neljänneksi viimeisen esteen taa suunniteltu valssi jäi tekemättä, mutta hoituihan tuo kohta takaaleikkaamallakin.

Valitettavasti videokamerani valkotasapaino oli ihan pepullaan, joten videosta tuli varsin synkkä, mutta onneksi valkoinen koira sentään näkyy. Video