Puolitoista viikkoa tempunnut auto järjesti sitten ikimuistoisen kisamatkan. Heti auton startatessani tajusin jotain olevan pahasti pielessä, sillä auto tuntui todella tukkoiselta ja se nyki lähes koko ajan. Fiksua olisi tietty ollut jäädä kotiin, mutta ei, keula kohti kisapaikkaa. Lahden motarilla tuntui välillä siltä, että auto alkaa hyytyä, mutta niin vaan se vei perille asti. Sanomattakin lienee selvää, että kisafiilis oli tiessään ja huoli siitä pääsisinkö kotiin saatika seuraavana päivänä töihin oli koko ajan mielessä. Joy oli tietysti tohkeissaan päästyään kisapaikalle ja vieläpä kaksin mun kanssa. Kuinka ollakaan myöskään ipodini ei toiminut, olin kyllä ladannut akkua, mutta ehkä laittanut vahingossa virrat päälle, tms. mutta pihdustakaan ei kuulunut. Kännykän vaihdon yhteydessä kisamusat olivat myöskin jääneet lataamatta, joten ihan "omin päin" piti mennä radalle. Kuinka ollakaan tehtiin varsin mallikas eka rata, joskin pari rimaa kolahti maahan. Aika olisi riittänyt ylivoimaiseen voittoon, mutta koristimme sitten sijaa 9 :D Tokan radan kämmäsin aika alussa ja sitten kokeilemaan kotimatkaa...

Video