Leiriviikonloppu alkoi osaltani Emmi Rainetojan treeneillä, joihin osallistuin Daikulla. Daiku on alkanut tehdä juoksua, eli merkkaili lämmittelylenkillä todella paljon. Kävin ennen vuoroamme muistuttamassa vähän kontakteja yms. viereisellä kentällä ja Daiku taas testaili tarvitseeko mua totella. Tein sen kanssa hieman "tottista", joka taisi auttaa.

Treeniradassa oli pari kohtaa joista en ollut varma kuinka ne Daikulla toimisivat, mutta päätin luottaa intuitioon ja valitsin takaakiertoa lukuunottamatta parhaaksi katsomani ohjaussuunnitelman. Takaakierron halusin tehdä pakkovalssin sijaan, koska takaakierrot ovat olleet meille vähän vaikeita. Kuinka ollakaan, teimme 20 estettä pitkän radan virheettä! Lopun takaaleikkaukset menivät osa vähän pitkiksi, kun minusta tuntui kuin olisin juossut suossa, mutta muuten oli varsin mallikelpoinen suoritus. Yllättäen Daikun keskittymiskyky herpaantui ja se alkoi tuijotella parkkipaikalla liikkuvaa Kutkaa, omistajaansa Elisaa ja sillä alkoi olla vaikeuksia pysyä istumassa lähdössä. Kokeilimme alkuun erilaisia vaihtoehtoja, mutta tyyppi ei meinannut mennä mitenkään kaariputkeen, vaan päättäväisesti vaan kurvaili ohi puomin suuntaan, vaikkei näytössäni ollut mitään vikaa. Putken ja keppien välillä olevien hyppyjen toisella tapaa suorittaminen ei myöskään onnistunut, vaan kerta toisensa jälkeen se jätti yhden hypyn tekemättä. Lopulta totesimme ettei se vaan vielä osaa ja että ensimmäisenä tekemäni vaihtoehto oli sille paras. Lopuksi teimme takaakiertokohtaa, pakkovalssilla ja pakkovalssi-jaakotus -yhdistelmällä, jotka toimivat kaikki hyvin.

Iltapäivällä menin Joyn kanssa Jaakko Knuutin treeniin, jota teimme kahdessa pätkässä. Rata alkoi suoralla jossa oli hyppy, pituus ja kolmos hyppy oli hiukan sivussa ja se mentiin takaa, eli koira jätettiin lähtöön ja mentiin kolmoshypyn taa ottamaan koira pakkovalssilla. Mehän olemme tehneet vastaavan Mikkelin kisoissa, mutta hioimme sitä kuitenkin vielä vähän paremmaksi. Hypyn jälkeen oli meille aika tarkka paikka, eli Joyta piti vekata vasemmalle hieman ennen rengasta, renkaan jälkeen vekki oikealle ja muurin yli lähetys putkeen. Pari kertaa rengasta edeltävä vekki jäi tekemättä, jolloin Joy paahtoi muurin jälkeen väärään putken päähän, mutta kun renkaan eteen onnistui vekki, niin putken oikea pääkin löytyi. Sitten olikin pitkä pätkä jossa ei mitään ongelmaa ilmennyt, mutta meille radan kirkkaasti pahin paikka oli kahden peräkkäisen kaariputken jälkeen olevalta hypyltä yhden hypyn kautta loppusuoralle kääntö. Kerta toisensa jälkeen Joy lukitsi loppusuoran sijaan kepit, joten lopulta jouduin tekemään putkihässäkän jälkeen pakkovalssin, ottamaan Joyn tiukasti käsiin pakkovalssista, jolloin sain käännöksen kerrotuksi. Lopuksi sain vielä mennä koko radan kisaluontoisesti ja nollillahan tuo meni