Lomareissut täytyy tietysti suunnitella siten, että matkalla voi käydä vähän kisaamassakin. Jostain syystä ko. reissut menevät minulta yleensä ihan pepulleen, niin tälläkin kertaa. Tai no, Nastolan eka rata oli varsin hyvä, mutta elikko meni tiputtamaan kaksi rimaa, joista tosin sain virheen vai toisesta, eli sijoitus 5. /26. Radan loppusuora oli "serpentiini", jotka ovat minulle yleensä kovin vaikeita. Tällä kertaa päätin tehdä sen persjätöillä ja sehän toimi todella hyvin.
Hyppäri oli meille tosi paha, olihan siinä salmemaisesti paaaljon suoria putkia. Kutoshypylle vienti oli varsin ikävä, sillä koira linjautuu neloshypyltä suoraan kutosen taa, joten hylkäsin sen puolen ja päätin tehdä nelosen taa valssin ja vitosella ehdin jo kuvitella saavani Joyn kutoselle, mutta sehän oli lukenut jo aikaa sitten sijaintini perusteella seuraavan esteen ja viuhahti edestäni putkeen. 12 putkelle unohtui tehdä putkijarrutus ja koska kirmaan itse reilusti koiran edellä, niin sehän kaasutti putkesta suoraan eteen ja tuplahyl. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt jättäytyä suosiolla putken toiseen päähän, mutta sitten lopusta olisi voinut tulla hankalahko.
Kommentit