Tiistaina Timon treeneissä oli yllättäviä vaikeuksia, ts. joko Joy ei tiedä mitä tarkoittaa "putkeen" tai sitten se on niin keppihullu, ettei malta totella.

Tein alun niin, että jäin hypyn kaksi eteen lähettämään Joyn takaakiertoon ja kolmoselle niistopersjätön, tiukka haltuunotto ennen hyppyä neljä, ettei Joy menisi tyrkyllä olevalle A:lle. Esteet 5, 6 ja 7 olivat suorassa linjassa keskenään, eli nro 7 on suora putki, jonka vieressä noin 2 m päässä kepit, eli putkesta 7 koira kääntyi oikealle ja avokulmasta kepit sisään ja palaten putken viertä takaisin päin. Alussa minulla oli vähän vaikeuksia niistossa, kun Joy hyppäsi läpi, mutta sitten päästiin hienosti putkelle 7 asti, mutta kepeille väärästä välistä sisään. Nyt kun Joy oli "löytänyt" kepit, niin enpä sitten enää saanutkaan sitä suoraan putkeen, vaan kaarsi kerta toisensa jälkeen kepeille. Kokeilin takaaleikkausta ja tein jopa neloselle valssin päästäkseni putkelle eri puolta, mutta niin vaan Joy haki aina kepit. Lopulta Timo tuli siihen tulokseen, että jatkaisimme rataa ja palaisimme alkuun harjoituksen lopuksi. Lähetin siis Joy ilman vauhtia putkeen 7 ja jäin keppien loppuun seisomaan ja sain Joyn hyvin avokulmasta sisään. Se pujotteli minua kohti ja itse yksinkertaisesti peruutin sitä karkuun, joten sain sen helposti kummallakin sivulla houkuttemassa olevien putkien ohi. Seuraavaksi tultiin sama kohta niin, että A:lta täyskäännös samaiselle suoralle, mutta tällä kertaa pitikin mennä kepeille. Sanomattakin lienee selvää, ettei mun tarvinnut tehdä muuta kuin juosta ja Joy haki upeasti kepit. Puomille vienti oli aika haasteellinen, sillä jouduin kaukaa Joyn takaa kääntämään sen muurilta puomille aivan ansana olevan hypyn editse. Ei siitä kovin hyvää käännöstä tullut, mutta pysyin kuitenkin reitillä. Puomilta oli käännös vasempaan ja kaariputki kuolleesta kulmasta. Se oli meille todella helppo, eli jätin Joyn tekemään puomia itsenäisesti kirmaten itse putken suulle. Putkesta putkeen ei tuottanut luonnollisestikaan mitään vaikeutta ja pakkovalssilla Joy hypylle 20 takaakiertoon. 22-23 väli oli aika haasteellinen, sillä minun piti päästä lähtemään liukkaasti hypyltä 20 ehtiäkseni ohjaamaan hypyn 22 oikein. Lopuksi hinkkasimme vielä alkua, eli tein sen vielä sillä ihan ensimmäisellä yrittämälläni tavalla (oltiin alussa testattu myös niin että tein kakkoselle pakkovalssin ja sylkkärin kolmoselle, mutta vaikka sain hieman etumatkaa, niin se ei todellakaan riittänyt), mutta niin vaan Joy meni aina kepeille. Lopulta tein sen vielä niin, että jätin Joyn kahden hypyn päähän putkesta istumaan ja lähdin vaan juoksemaan putkea kohti huutaen "putkeen, putkeen" ja niin se oli taas kepeillä. Timo oli sitä mieltä, että oli koulutuksellisesti huono juttu, että kutsuin Joyn aina kepeiltä takaisin, varsinkin kun se meni aina oikein sisään ja kyllähän huomasin itsekin Joyn tulevan hieman epävarmaksi. Ihan varmasti se meni sisään, mutta jossain puolivälin kohdalla se kaipasi selvästi tukea, ts. sen piti nähdä joku vilaus minusta. Minusta tuo on vähän kaksipiippuinen juttu, sillä jos koira menee väärälle esteelle ja jatkan sen loppuun asti ja vielä palkkaan, niin enkös vahvista väärälle esteelle menoa?? Lopuksi Timo totesi, että ehkä jonkinlainen esteiden nimien vahvistaminen olisi paikallaan. Tämän päivän treenissä kaikki kontaktit onnistuivat hyvin

Torstaina menin treenaamaan juuri tuota tiistaina ongelmalliseksi osoittautunutta kohtaa. Tein yksinkertaisesti suoran, jonka päässä oli suora putki ja vieressä kepit. Jälleen ensimmäisellä kerralla sain Joyn vaivatta putkeen ja sieltä kepeille, mutta kerran kepeillä käytyään se ampui sinne joka ainoa kerta. Niinpä laitoin sen pituushypyn taa istumaan ja menin itse toiselle puolelle, puoliväliin matkalla putkeen. Kutsuin pituuden yli ja lähetin putkeen ja Joy kaartoi edestäni kepeille. Menin 2 metrin päähän putkesta, käskin Joy sivulle ja kokeilin pelkkää "putkeen" -käskyä. Joy tuijotti minua ja säntäili sinne tänne, muttei mennyt putkeen. Komensin uudestaan sivulle ja tällä kertaa annoin pienen käsimerkin ja käskin "putkeen". Arvannette minne se meni - pujotteluun. Lopulta nakkasin pallon putkeen ja vein Joyn suoran päähän ja tällä kertaa löytyi putkikin. Lopuksi tein vielä sylkkäriharjoituksen, Joy kun ei tiistain treeneissä lähtenyt sylkkäreihin mukaan, vaan suoritti umpimähkään lähistöllä olleita esteitä. Niinpä nami käteen ja sylkkäreitä tekemään. Aluksi se nytkin täräytti hypylle, mutta kun sille selvisi kädessäni olevan makupalan, niin johan alkoivat sylkkäritkin sujua.

Ikinä en ole erikseen opettanut koiralle mitään esteiden nimiä ja se ettei Joy tiedä mitä putkeen tarkoittaa oli minulle aikamoinen ylläri. Ymmärrän kyllä että pujottelu saattaa olla sen lempparieste, mutta olisin kyllä luullut putkien vetävän sitä enempi puoleensa.