Kuinka ollakaan näin taas viime yönä KKK / Herrala -painajaista. Olin mukamas ihan ajoissa paikalla, mutten huomannut mediluokan jatkuvankin läheisellä kentällä ja kun huomasin asian oli rataantutustuminen jo menossa ja tajusin unohtaneeni ilmoittautua. Ilmoittautuminen onnistui ok, Hanna L:n haettua autostani Joyn kisakirjan, mutta minulle ei järjestynyt ylimääräistä aikaa rataantutustumiseen, mutta ehdin kuitenkin hetkeksi paikalle. Radan alku oli mielenkiintoinen, silllä hypyjen 1 ja välimaastossa oli noin 10 cm korkea vaaleansininen A, jonka ohi koira piti ohjata nrolle 2, joka oli takaahyppy. Muutakin jännittävää radassa oli, esim. osa hypyistä oli ihme häkkyröitä ja puomin alla. Koiran kanssa en radalle koskaan päässyt, vaan uni vaihtui muuksi rataantutustumisen aikana.

Varsinaisen kisa-aamun valmistelut sujuivat hyvin ja olin hyvissä ajoin kisapaikalla. Rata vaikutti todella mukavalta, mutta mietin alkuosaan erilaisia vaihtoehtoja, päätyen vekkaukseen. Omaan vuorooni valmistautuessani oli fiilis aika hukassa, mutta onneksi mp3-soittimesta löytyi lopulta sopiva tsemppibiisi ja sain ihan hyvän vireen päälle. Ekana oli vuorossa B-kisa ja jo eka rima kolahti alas. Joy kääntyi vekillä hyvin, mutta kääntyi kuitenkin sitten minusta pois ja kävi suorittamassa hypyn viisi, joten hyl heti kättelyssä. Kutsuin takaisin ja jatkoimme rataa, mutta sitten käänsin Joyta liian voimakkaasti puomilta A:lle päin (hyppy nro 5 antoi suoraan puomille), jolloin se ohjautui keinulle. Keppien sisäänmeno onnistui hyvin, mutta kehuin Joyta vähän turhan intomielisesti, joten jätti kepit kesken. Loppu sujuikin viimeistä väliä lukuunottamatta hyvin, mitä nyt teki aavistuslähdön puomilta. Toiseksi viimeiseltä hypyltä kääntyi jostain syystä väärään suuntaan. Maalissa kolistelimme vähän hampaita yhteen, kun Joy hyppäsi kasvojani kohti kumartuessani. Onneksi kummankin legot säilyivät ehjänä.  Video

A-kisaan lähdin luottavaisin mielin ja hyvällä tsempillä. Mietin alkuun ihmisnuolta, mutta koska koiran kääntö vasemmalle ei vielä suju ihan ongelmitta, enkä ole vielä harjoitellut ihmisnuolta kuin vain täysin samassa linjassa olevilla hypyillä, niin luovuin ajatuksesta. Rata sujui suunnitelman mukaan esteelle 8 asti, mutta kuvittelin voivani kääntää pelkällä vartalon käännöllä Joyn 9:lle, mutta se bongasikin kepit. Vasta kolmannella yrittämällä sain hypyn 9 tehdyksi, mutta kääntö jäi keinulta riittämättömäksi ja Joy haki väärän hypyn. Myös A:lta tuli aavistuslähtö ja sen sijaan että Joy olisi mennyt kaksi hyppyä suoraan ja putkeen kauimmasta päästä irtosikin se ekalta hypyltä putkeen. Loppuun tehtiin vain jotain. Video

Vaikka kumpikin rata oli kaukana hyvästä radasta, niin silti itselle jäi hyvä fiilis. Helmikuussa olemme päässeet todella vähän treenaamaan ja tokihan sillä on vaikutusta. Juokseminen tuntui tänään tosi hyvältä ja irtonaiselta. Jäähdyttelylenkillä tosin huomasin kummankin lonkan kipeytyneen, mutta se johtunee viimeaikaisista urakoinneista kuntopyöräilyn saralla, minä kun olen toivottoman huono venyttelijä. Extrakicksejä sain, kun ensin Saaren Tuija ja sitten Lehtiön Anja pysähtyivät kehumaan Joyta. Kyllähän minä tiedän että minulla on erinomaisen loistava agilitykoiran alku, mutta kyllä sydäntä lämmittää kummasti saada koirastaan kehuja.