Tiistaina SM-ryhmä jatkoi nollatreeniä. Varsinaisella radalla oli pituutta 33 esteen verran, mutta se tehtiin niin, että ensin tehtiin nrot 1-19 ratana niin kauan että tuli nolla, jonka jälkeen tehtiin radan loppuosa eli uudet nrot 1-14 taas niin kauan että tuli nolla ja sen jälkeen vielä koko 33 esteen rata, jos vaan aika ja koiran jaksaminen riittäisi.

Olen tunnetusti surkea tällaisissa treeneissä, kun en saa mitään kiksejä siitä, että pitää tehdä nolla, enkä sitä nytkään alkanut miettimään, palasin vaan tyynesti alkuun aina virheen sattuessa. Tällä kertaa aloitin pääni kasaamisen musalla jo ajaessani hallille, joten vaikka menin ryhmän ekana, niin olin lähes optimaalisessa kisavireessä, joka on minulle treeneissä todella harvinaista. Treeniradan olin painanut mieleeni hyvin jo etukäteen ja tehnyt alustavan ohjaussuunnitelmankin. Ihan ensin testasimme aloitushyppyä kauko-ohjauksena, eli lähtö oli radasta ulospäin, mutta Joy ei ymmärtänyt lainkaan mitä halusin. Tässä onkin taas yksi treenin paikka. Teimme pari toistoa pallo targettina, mutta sitten kävin varsinaisen harjoituksen kimppuun. Ennalta hankalimmaksi kohdaksemme ounastelemani puomin alla olevaan putkeen nro 5 vienti ei yllättäen tuottanutkaan mitään ongelmaa, josta olen erittäin tyytyväinen!!! Mutta siis alkuun.... Jätin Joyn lähtöön ja menin kutsumaan hypyn 2 takaa. Hyvissä ajoin liikkeelle ja niisto-persjättö hypylle 3 ja rohkeasti kirmaamaan kohti putken 5 suuta, näyttäen mennessä hyppy 4. Kokeilin myös kolmoselle wiskyleikkausta ja kääntyikin ihan suht ok, mutta niisto-persjättö oli selkeästi parempi. Puomin ylösnousun ympäri olevan putken 5 jälkeen kirmattiin puomin viertä sen alla olevaan toiseen putkeen, jonka jälkeen olikin alkuosan meille ehkä hankalin paikka, sillä Joyn jarrutusongelma tuli tässä esiin. Se tuli putkesta 6 aikas kovaa, mutta koska sillä on vaikeuksia koota itseään jarrutuksissa, niin sen sijaan se jarruttaa etupäällä, joten rima tuli pariinkin otteeseen alas. Olin siis itse hypyn 7 takana ottamassa koiraa vastaan ja kääntämässä hypylle 8 takaakiertoon. Seiskalle tullessa minulla oli myös ikävä tapa aloittaa Joyn kääntäminen myöhässä ja jalat jatkoivat liikettä taaksepäin, jolloin Joykin tietysti valui. Tein sitten seiskalle vähän ihmisnuolimaisen jarrutuksen, jolloin rima pysyi paikallaan. Hypylle 11 vein Joyn pakkovalssilla ja kepeille meno aivan hallin seinän viertä umpikulmasta onnistui joka kerran nappiin. Keppien jälkeen tehty valssi ei toiminut pätkääkään, ts. onnistuin suuntaamaan Joyn hypylle 8, mutta persjätöllä sain linjan hyväksi. Puomille 14 minun ei tarvinnut edes ohjata koiraa, huutelin vain "kiipee, kipee" ja painelin eteenpäin. Hyppy 15 oli puomin jälkeen suorassa linjassa ja aloin käännön ennakoivalla valssilla, mutta näyttävä käsi jäi vähän unholaan, joten kielto ja taas rata alusta. Seuraavalla kerralla pääsinkin nollalla A:lle 19 asti ja ajattelin ettei aikamme enää riittäisi jatkoon, mutta niin vaan Timo kehoitti käymään radan  jälkimmäisen osan kimppuun.
A:lta luvalla lähteminen tuotti jostain syystä tänään ylimääräistä päänvaivaa, ts. Joy ei kestänyt mitään häiriötä. Tein ensin tokan radan ekalle hypylle valssin kääntäen Joyn tokalle hypylle takaakiertona. Käännöstä tuli huono, mutta oltiin edelleen nollilla. Kolmosella en saanut sitä riittävästi kiinni ja Joy ampaisi pujottelun puoliväliin. Palasimme A:lle ja tällä kertaa Timo kehoitti kokeilemaan tokan radan alkuun persjättöä ykköselle ja kakkoselle ohjaus sylkkärillä. Sylkkärivaihtoehdosta ei tullut kovin tiivis ja kolmoselta kääntö neloselle huono, joten tehtiin blääniin vielä semmottinen muutos, että jaakotin kolmoselle. Jaakotuksesta Joy piti ottaa tiukasti käsiin, sillä pujottelu veti sitä vieläkin kovasti puoleensa. Nyt päästiinkin pitkä pätkä nollilla, eli aina pujotteluun nro 12 asti, jossa sitten hutiloin kepeille ohjauksessa ja palasin tokan radan alkuun. Vielä piti nähdä sellainenkin nöyryytys, että tunaroin aivan helpossa paikassa vikalle esteelle kiellon, ihan vaan sillä että laiskottelin pujottelun jälkeen ja tulin suunnanneeksi Joyn vikalle esteelle niin, ettei se sitä edes nähnyt. Niinpä vielä kerran tokan radan alkuun ja viimeinkin nollarata. Tässä vaiheessa meidän piti lopettaa, mutta ei meissä kummassakaan tainnut olla enää mehuja jäljellä. Joy oli juonut kertaalleen kuppinsa tyhjäksi ja latki vielä toisen mokoman maaten wc:n lattialla.

Minulla on käynyt kalenterin kanssa pikkiriikkinen moka, eli olin ilmoittanut Sannan ja Joyn Kirkkonummelle lauantaina kolmeen starttiin ja luvannut Joyn Sannalle Elina Jänesniemen koulutukseen sunnuntaina ATT:n hallille. Kauhukseni tajusin yht'äkkiä, että maanantaina olisi omat Niinun treenit ja tiistaina tietty normaalit ryhmätreenit. Koskapa minun koiranpitotapaani ei moinen kuulu, niin hommasin sitten itselleni sijaisen Niinun treeneihin. Harmitusta lieventää se, että olin Niinulla aika äskettäin ja tietysti Joyn pääsy ATT:n hallille, jossa MM-karsinnat pidetään heinäkuussa.