© Timo Rannikko

Kesäkauden vika treenikerta ja tällä kertaa ihan hyvässä säässä. Tässä harjoituksessa pääsin taas nautiskelemaan Joyn pujotteluista, eli meidän pravuuri oli väli 6-9, kun saatoin lähettää Joyn pujotteluun hypyltä 6 ja kirmata itse layeröiden hypyt 16 ja 11 suoraan putken 9 suulle tekemään putkijarrutusta Mutta takaisin alkuun...

Omassa versiossani tulin puomin vasenta puolta, jarrutus ennen hyppyä 3, jonka hyppäytin ristiin. Lähetys hypyn 5 takaakiertoon ja kirmaus hypylle 6, jonne lähetin Joyn takaakiertoon. Joy laskeutui kutoshypyltä eteeni ja sitten vaan näyttö pujottelun suuntaan ja "kepit". Erehtymättä Joy ampaisi joka kerran pujotteluun aivan hypyn 17 editse. Kokeiltiin myös treenin lopulla alkua niin, että tulin puomin oikeaa puolta ja tein kolmoshypyn eteen jonkinlaisen sylivekin ja koira hyppyjen 3 ja 5 välistä putkeen. Toimi myös oikein hyvin. Kepeille menoa testattiin niin, että lähetin Joyn vitoselle takaakiertoon, valssasin puomin eteen ja jäin hypyn 6 vasemmalle puolelle, mutta tässä versiossa oli ajoitus paljon tarkempaa, eli sain Joyn pariinkin otteeseen hypylle 17. Pujottelun 7 jälkeinen elämä oli sikäli mielenkiintoinen, että koiralla oli aivan suora linja pujottelun päästä hypyille 13, 11 ja 10. Timo piti aika hurjana suunnitelmaani siitä, että kirmaan putken suulle layeröiden hypyn 11, mutta koskapa pystyin jättämään Joyn yksin pujottelemaan, eli minulla ollut minkäänlaista ongelmaa ehtiä putken suulle tekemään putkijarrutusta. Valitettavasti vaan peliväline tuli putkeen niin lujaa, ettei jarrutuksesta ollut juurikaan hyötyä, mutta peliväline pysyi kuitenkin reitillä. Parhaassa versiossa tein voimakkaan putkijarrutuksen ja juoksin siitä suoraan hypylle 11 niistoon, eli Joyn ponnistaessa hypylle 10, olin jo hypyn 11 siivekeen vieressä, käsi merkkaamassa hypyn takana.  Niiston perään persjättö, eikä Joy kertaakaan ollut menossa putkeen. Hyppy 12 sen sijaan meni aina vähän pitkäksi ja hypylle 13 tein uudestaan niisto-persjätön. Ekalla yrittämällä juoksin kepit 14 pujottelun vierellä, ihan vaan saadakseni Joyn hypylle 17. Sen jälkeen muutettiin kohta niin, että juoksin suoraan hypylle 15, jolloin sain Joyn helposti ansahyppyjen välistä. A:n ja puomin välinen alue näytti aluksi vähän huolestuttavalta, sillä hypyt 3 ja 5 olivat vain 2,5 m päässä putken suusta, mutta ei Joy hakenut niitä kertaakaan. Oma versioni A:lla oli jättää sivuetäisyyttä ja sijoittua itse suurinpiirtein putken väärän suun eteen, mutta testattiin lopuksi myös niin, että menin Joyn mukana aivan A:n viertä tehden valssin A:n jälkeen ja vapautin koiran lähtien juoksemaan suoraan puomia kohden ja niin vaan sain yllätyksekseni Joyn kirmaamaan edessäni häntä suorana haluamaani putken päähän Ikuna en olisi uskaltanut tehdä noin kisoissa mutta kiva tietää että toimii. Puomin jälkeen wiskyleikkaus hypylle 21 ja valssin kautta hypyltä 23 keinulle.

Treenin lopuksi Timo intoutui kehumaan Joyta. Tiedän toki Joyn olevan hyvä, mutta kyllä mieltä lämmittää kuulla se myös ammattikouluttajalta. Eikä Timo luonnehtinut Joyta hyväksi, vaan LOISTAVAKSI Harmitteli vaan, että pennutus sattuu juuri nyt kun Joy on niin loistava. Noh, pennutukselle tuskin löytyy ikinä hyvää ajankohtaa, mutta uhrauksia on vaan tehtävä, jos penneleitä tahtoo. Ehkä Joy on sitten taas jo ensi syksynä loistava...

Talvikaudelle en ole ilmoittautunut mihinkään ohjattuun koulutukseen pennutuksen takia.