Vihdissä kisaamassa kolmen Henkka Luomalan radan verran. Siinä missä edellisenä viikonloppuna kisaaminen oli lähes pakkopullaa, oli tällä kertaa rento ja hyvä fiilis. Tosin aloin itseni psyykkaamisen jo edellisenä iltana ja näköjään onnistui hyvin, vaikka kaikki edellytykset harmitukseen olikin olemassa. Vähän kyllä jänskätti oman olotilan puolesta, sillä aloin perjantaina karppaamaan ja lähes koko lauantain oli pää kipeä ja illalla olo oli todella voimaton.

Kisapaikalle päästyäni satoi vettä, eikä mukana tietenkään muuta ko. säähän tarvittavaa vaatetusta kuin Hurtan takki ja lippis. Onneksi sade loppui aika pian. Auton jouduin jättämään aika kauas, ei siinä muuten mitään, mutta kun lähdin luokassa kolmantena, niin se aiheutti pieniä järjestelyjä, mutta onneksi sain sitten ennen vikaa rataa auton siirretyksi lähemmäksi.

Eka rata oli hyppäri ja mietin kolme eri ohjausvaihtoehtoa ekan putken jälkeiselle hypylle. Varmin olisi niisto, mutta se olisi mielestäni myös hitain versio ja koskapa Joy on yhtä hyppysertiä vaille hyppelyvalio, päätin sitten Joyn ampaistessa putkeen tehdä seuraavalle esteelle wiskyleikkauksen, mutta mun wiskitys olikin tuhannen ruosteessa, koska edellinen on tehty viimeksi syksyllä ja Joy hyppäsi hypyn eestaas. Noh, ei siitä nollarataa olisi tullut muutenkaan, sillä rimoja tuli tosi monta alas, mikä on tosi outoa. Tosin moni muukin niitä pudotteli, ehkä pohja oli paikoin vähän pehmeä... Joy myös meni hoidon jäljiltä aikas lujaa, joten ehkei niin keskittynyt rimoihin.

Toisella radalla onnistuin tyrimään kakkoshypylle tekemäni pakkovalssin huolimattomalla ohjauksella, eli hyl heti kättelyssä. Toinenkin väärän esteen suoritus sattui reitille ja yksi rimakin putosi, mutta kontaktit tehtiin extrahuolella. Tyrimisistäni huolimatta mie vaan jaksoin hymyillä ja olotila oli muutenkin hyvä.

Viimeisellä radalla oli jokunen aikas haastava kohta ja moni tuntui olevan huolissaan puomin alla olevan jälkimmäisen putken jälkeiselle hypylle ehtimisessä pujotteluun mentäessä. Itseäni huoletti eniten ko. putkea edeltävä hyppy, sillä tiesin etten ehtisi näyttämään sitä hyvin, vaan joutuisin kääntämään Joyn poispäinkäännöllä ja ottamaan riskin että se ampuu hypyn jälkeen pujotteluun. Tehtiin itse asiassa suht hyvä rata, joskin puomin jälkeen Joy ehti jo lukita kepit, mutta sain käännetyksi hypylle ja A:ta edeltävä käännös meni vähän pitkäksi. Nolla siitä kuitenkin tuli ihanneajan alittuessa tasan 9 sek.

Video

Tämä oli Joyn mammaloman jälkeen viides kisapäivä ja ekaa kisapäivää lukuunottamatta ollaan tehty joka kerta kaksi hylkyä ja yksi nolla. Koira on ollut aivan loistava, eli ilman omia pikkumokia (ja välillä aika paljon isompia) olisi nollia tullut enemmänkin.

Maantantaina huomasin Joyn juoksun alkaneen.