Lauantaina kisasin Daikun kanssa kaksi maxi2-luokan rataa. Ekan kanssa oli käydä kylmät, sillä edeltävä luokka alkoi noin 20 min myöhässä, joten soitin Elisalle ettei pidä Daikun tuomisessa mitään kiirettä, hänellä kun oli vauva mukana. Kuinka ollakaan aikataulu kiriytyi todella paljon ja maxien rataantutustuminen alkoi vain noin 5-10 min ilmoitettua myöhemmin. Onneksi lähdin vasta luokan puolivälissä, sillä rataantutustumisen jälkeen Elisa oli vielä noin 10 min ajomatkan päässä kisapaikasta.

Ensimmäistä kertaa Daikulla oli mukana koko perheensä ja lähdössä se vähän vilkuili missä he olisivat. Pysyi kuitenkin hienosti lähdössä, eikä enää radalle päästyään ollut kiinnostunut muusta kuin oleellisesta. Radan ehdottomasti haasteellisin kohta oli ekaan putkeen vienti. Edeltävä hyppy antoi suoraan putken väärään päähän, joten päätin vekata Daikua ennen neloshyppyä, jolloin saisin linjattua sen suoraan haluamaani putken päähän. Vekki onnistui hyvin ja mielestäni Daiku oli jo lukittunut putken oikeaan päähän, mutta ilmeisesti ehdin jo hiukan kääntyä takaaleikkaukseen ja Daiku vaihtoikin putken päätä ja hyl. Puomin ylösmeno onnistui hyvin, mutta alasmenolla käskin Daikua liian aikaisin ja pysähtyi liian ylös. A:n alastulo oli todella hieno, mutta kerroin seuraavan hypyn käännöksen liian myöhään, joten tuli kaarretta. Keinulla unohdin totaalisesti käskyttää Daikua ja lentokeinuhan siitä tuli. Koskapa kisan tuomari Marjo Heino oli ehdottomasti kieltänyt harjoittelun, en uskaltanut häntä uhmata ottamalla keinua uudelleen, joten jatkoin radan loppuun. Oma videokamera unohtui kotiin, mutta Väisäsen Tiina onneksi kuvasi kummatkin Daikun radat. Ikävä kyllä ne ovat vain facebookissa, joten en tiedä voiko niitä katsoa ilman facebook-profiilia. Eka rata

Toka rata sopi mielestäni meille todella hyvin ja keinukin otettiin pois. Rata alkoi todella hyvin ja keppien jälkein sain Daikun käännettyä haluamaani putken päähänkin, vaikka se olisi kovasti ollut itse menossa juurikin toiseen päähän. Putken jälkeisen hypyn taa en ehtinyt ihan niin hyvin kuin olin olettanut, joten ohjauksestani tuli oikeastaan pakkovalssi ja Daiku teki upean takaakierron, mikä ei siis ollut tarkoitus, joten hyl. Oma liike töksähti sen verran pahasti, etten ihan ehtinyt pussin päähän ohjaamaan koiraa, mutta olimme jo hyllyllä. Loppurata menikin taas hyvin, joten ei voi muuta kuin olla ihan hemmetin tyytyväinen Daikuun!! Vaikkei tuloksia tullutkaan, niin koira toimi paremmin kuin olin uskaltanut toivoakaan ja lentokeinua lukuunottamatta kaikki kontaktit onnistuivat ja A:n alastulot olivat täydelliset. Toka rata