Joyn juoksu tekee vieläkin tuloaan, joten pääsinkin treenaamaan. Tällä kertaa rata ei ollut teknisesti kovinkaan vaativa, mutta erityisesti neljän hypyn suora oli ollut aika vaativa muutamalle koiralle. Kontaktit oli niin, että itsenäisestä suorittamisesta oli hyötyä ja keppien sisäänmeno oli aika vaativa, mutta sinne ehti hyvin näytämään, jos vaan pystyi jättämään koiran A:lle.

Rata alkoi neljän hypyn suoralla, joista vikalle ei saanut mennä, vaan koira piti kääntää oikealle ja takaisin päin parin hypyn verran. Menin vastaanottamaan noin 2 m kakkoshypyn taa ja lähetin kolmoselle. Joy lähti teki ihan hirveän kaarteen, eli oli lukittunut suoran neljännelle hypylle, mutta jatkoin kaarteesta huolimatta rataa. Vitoselta kutoselle kääntö wiskyllä, mutta hypyn 6 rima tuli  jostain syystä alas, A:lle jättö onnistui täydellisesti ja pääsin layeröimään yhden hypyn. Lähetys kuolleesta kulmasta putkeen ja leikkaus putken ulostulosuun edestä ja helppo lähetys avokulmasta kepeille (olisin ehtinyt vaikka törkäämään, mutten tahtonut). Keppien jälkeen oli putki kuolleesta kulmasta, jonka näytön tunaroin, kun pidin jo kiirettä putken jälkeen edessä olevalle neljän hypyn suoralle. Palattiin sitten alkuun ja Timo kertoi kolmoshypyn menneen sen takia pitkäksi, että olin ottanut vielä kolmoselle lähettäessäni yhden askeleen koiran perään ja vaikka vartaloni oli jo kääntynyt oikeaan suuntaan, niin Joy irtosi liikaa. Tällä kertaa otin Joyta kiinni sen saadessa minut alussa kiinni ja kaarre pieneni hieman, mutta ohjasin vähän huonosti neloselle ja tuli välistä. Uusi yritys ja tällä kertaa pääsin neljän hypyn suoralle asti, mutta Joy oli pudottanut taas riman kuusi, eikä Timo ollut huomannut ajoissa sitä nostaa, joten ratahenkilö seisoi suoran kolmannen hypyn edessä, eikä Joy sitä suorittanut. Timokaan ei oiken osannut sanoa miksi Joy pudottaa kutoshypyn rimaa, sen linja kun oli hyvä, enkä itsekään ollut edessä. Palasimme taas alkuun ja tällä kertaa hypyn kuusi rima pysyi ylhäällä, mutta sen sijaan hypyn seitsemän rima tuli alas (oli tullut kuulema hypylle vähän huonossa kulmassa). Tällä kertaa pääsin kunnolla yrittämään neljän hypyn suoraa, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Puomilta neiti sen sijaan kaahotti läpi! Olin kyllä reilusti sen edellä, mutta lähtölupaa en ollut antanut. Marmatin sille hieman ja otettiin kääntöhypyn kautta puomi uusiksi. Nyt kontakti onnistui erittäin hyvin ja sain reilusti etumatkaa hypylle 17. Ansana oleva putken suu onnistuttiin välttämään hyvin ja käänsin Joyn ennakoivalla valssilla hypyltä 18. Sitten tulikin kiire, enkä ollut tajunnut Joyn linjan antavan suoraan puomille, jonne se myöskin meni, kun meikä keskittyi ehtimään hypylle 20. Koskapa alku ei ollut vieläkään mennyt kertaakaan aivan nappiin otin radan alusta ja tällä kertaa kaikki rimat pysyivät kannattimillaan ja pääsimme toiseksi viimeiselle esteelle asti, jossa Joy ei sitten lähenyt jaakotukseen lainkaan mukaan vaan suoritti takana olevan ansaesteen, jonka ohi koira olisi pitänyt saada kääntymään puomille. Positiivista tässä tietysti on, että se olisi voinut kaahottaa myös hypyn 23 takana olevaan putkeen, eli kääntyi jaakotuksen mukaiseen suuntaan, muttei todellakaan tiiviisti. Tehtiinpä sitten semmottinen testi, että Timo kehoitti minua tekemään jaakotuksen pari metriä ennen hyppyä 23 ja lähtemään saman tien hyppy-käskyn annettuani juoksemaan hypystä pois päin. Näin tehtiin ja kirmasin noin hallin keskipisteestä aivan sisäänkäynnin puoleiseen nurkkaan. Kuulin hallin toisella pitkällä sivulla olevalta puomilta askellusta ja siellähän peliväline napotti alastulokontaktilla etujalat lattialla, takajalat puomilla - välimatkaa minuun noin 13 metriä!! Joy oli hypännyt käskemäni esteen, kaaranut sen jälkeen vasemmalla olevalle hypylle ja sieltä puomille, vaikka meikä viipotti hyppyjen aikana prikulleen päinvastaiseen suuntaan  Jep, jep, jarrut on taas ferrarilta hieman hukassa.... Veivattiin sitten vielä 17-19 väliä eri vaihtoehdoilla ja sain radan lopunkin tehtyä, tosin aika rumaa käskytystä piti loppuosalla käyttää.