Tällä kertaa olikin hieman erilainen kisareissu.... Lähdimme Kariluotoskan kanssa lähes uuden karhealla pakullaan kohti Tamperetta, kun vähän ennen Hyvinkäätä kuului kolahdus. Auto ei käyttäytynyt heti mitenkään oudosti, mutta alkoi hetken päästä pitää outoa ääntä. Eihän siinä muuta kuin auto tien sivuun ja kuskin puoleinen eturengas oli puhki. Onneksi auto säilytti ajettavuuden loppuun asti, sillä vauhtia oli reilusti, olimmehan motarilla. Sarilla ei ollut kokemusta renkaiden vaihdosta, enkä itsekään ole koskaan pakusta vaihtanut, mutta Sarin soitellessa miestään apuun katsastimme huoltokirjasta missä vararenkaan, tunkin, yms. pitäisi sijaita. Tunkki tarvekaluineen sijaitsi niinkin mielenkiintoisessa paikassa kuin kuskin penkin alla. Aika tovin saimme puuhata, että saimme ko. salkun vedetyksi ulos. Fiksusti avasimme salkun penkillä, se kun sisälsi kaikenlaista osaa. Hetkinen meni että sain tunkin toimimaan ja löysin sille kuuluvan paikan auton alustasta. Alkaessani irroittaa pultteja renkaista huomasin avaimen olevan liian suuri ja huoltokirjasta selvisi, että mukana pitäisi olla vielä joku sovituskappale, jota ei sitten kyllä löytynyt mistään, eikä ristikkoavaintakaan ollut. Noh, seuraavaksi aloimme irroittaa vararengasta, joka oli niinkin älyttömässä paikkaa, kuin takarenkaiden välissä auton alla. Eihän siinä mitään, mutta ensin piti avata pari pulttia ja se hemmetin työkalu oli koko ajan irti, joten irrotuspuuha vei aivan älyttömästi aikaa. Ei silti että meillä olisi ollut johonkin kiire, kun risaa rengasta ei saanut irti... Viimein Sandekin tuli, mutta autonsa rengasavain ei tietenkään käynyt pakuun. Niinpä jätimme hänet autolle odottamaan apua ja lähdimme pikkuisella Yariksella kiitämään kohti kisapaikkaa. Ettei menisi liian helpoksi, niin kummallakaan ei ollut mukana ajo-ohjetta, jonka onneksi saimme tekstiviestillä.

Emme aivan ehtineet rataantutustumiseeni ja koska rata vaikutti suhteellisen simppelitä päätin mennä sen tutustumatta rataan, koskapa toimihenkilöt eivät olleet varmistaneet tuomarilta valmiiksi voisinko tutustua siihen pikaisesti yksin. Tehtiin olosuhteisiin nähden ihan hyvä rata, paitsi että unohdin ottaa Joyn kiinni ennen muuria seuraavaa hyppyä, joten tokavika hyppy väärään suuntaan ja HYLÄTTY.

Hyppyrataan ehdin tutustua perusteellisesti ja vaikkei mitään nappirataa tullutkaan, niin sentään nollatulos, sij. 6./24, eli jos SM-kisoihin vaaditaan ensi vuonnakin seitsemän nollatulosta, niin meillä on nyt sitten SM-nollat kasassa karsintanollia puuttuu enää kaksi ja niiden on oltava agilityradoita.

Kisavideo