Olen viime aikoina miettinyt paljon, mistä Joyn nikamalukot ja jäykkyys johtuvat. Mikään rakenteellinen seikka ei niitä selitä ja viimeksi pidin (osa)syyllisenä intomielistä Kerryn astumista. Agiliitoa Joy tekee maltilla, treenimäärät ovat pieniä ja esteiden suoritustavat turvallisia. Meillä koirat saavat hypätä sohvalle ja sänkyyn, muttei sekään asiaa selitä. Mutta, Voron esimerkistä Joy on aika nuoresta hypännyt keittiön pöydälle sekä puuhellalle ja varsinkin sieltä alas, liukkaalle laminaattilattialle. Viimeinkin, noin kaksi viikoa sitten päätin, etten salli enää sitä ja nykyisin keittiö on poissaollessani suljettu koirilta (kotona ollessani Joy ei niille hypi), mutta vasta seuraavalla hoitokerralla selviää onko siitä ollut apua vai ei. En vaan voi käsittää miksen ole jo aiemmin keittiötä eristänyt, vaikka asia on ollut monesti mielessä. No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan. :D

Kyselin tänään Patrician mielipidettä pariin asiaan.
Ensiksikin tammikuussa pidettäviin oman seurani kisoihin, joissa olisi tarjolla kolme peräkkäin kisattavaa rataa 1-luokille. Peräkkäisyydellä tarkoitan sitä, että ensin kisataan 3x mini1 -luokat, sitten 3x medi1 -luokat, jne. Patricia vahvisti mielipiteeni siitä, että 3 starttia samana päivänä on noin nuorelle koiralle liikaa ja suositteli ottaman kaksi peräkkäistä kisaa, joista ekassa lähtisin luokan lopulla ja toisessa luokan alkupuolella, jolloin säästyisin ylimääräisiltä jäähdyttelyiltä ja lämmittelyiltä. Onneksi kisailmot tulevat minulle, niin voin laittaa meidät luokassa mihin kohtaan parhaaksi katson.
Toinen asia koski Back on Track -tuotteita. Hänen mielestään hevosille ja ihmisille niistä on hyötyä, muttei ollut vakuuttunut niiden tehosta koirille. Hän oli jopa testannut eräällä luupiikeistä kärsivällä koiralla loimien tehoa ja ainakin ko. yksilöllä ei ollut havaittavaa eroa käytettiinkö sille tavallista takkia vai Back on Trackkiä. Tietenkään yhden koiran perusteella ei mitään johtopäätöksiä voi tehdä...