Huomasinpa etten ole muistanut kirjata tänne viime aikoina Joyn treenejä, joten tässäpä kolmen viimeisimmän treenin kuulumiset.

Vko 30: Meillä ei ollut ohjattuja treenejä, mutta kentälle oli rakennettu karsintojen lauantain hyppäri, joten menin sitä, varsinaisessa kisassa kun hyllytin esteelle 8, enkä siten saanut tehdä rataa loppuun.

Kuva linkitetty Suomen Agilityliiton sivuilta.

Alku ei edelleenkään tuottanut minkäänlaista vaikeutta, eli tein päälle juoksun sekä hypylle 2 & 3. Pujottelun kirmasin sen oikeaa puolta, tuuppasin Joyn hypyn 5 taa ja heitin putkeen jääden itse vitoshypyn taa ja lähdin kirmaamaan kohti pituushyppyä. Ratapiirroksen mukaan muuri ja pituus ovat täysin suorassa linjassa, mutta karsinnoissa muurin pääty oli juoksulinjalla, jonka takia ajauduin ysihypyn suuntaan pituuden sijaan. Nyt tätä ongelmaa ei ollut, eikä minulla ollut mitään vaikeutta saada Joyta pituudelle. Mutta sitten olinkin totaalisen pississä, sillä kerta toisensa jälkeen se lähti kaarrattamaan joko muuria tai hyppyä 12 kohden. Ei auttanut mikään muu, kuin mennä valssilla kääntämään pituushypyn vierelle, jolloin taas 10-11 meni hankalaksi. Toinen vaikeuksia tuottanut kohta oli renkaalta kääntö. Ensimmäisellä kerralla jarrutusyritykseni meni kuuroille korville ja Joy kaahotti renkaalta täysiä maalia kohti ja kun sain sen kääntymää, suhasi hypystä 15 vasemmalta ohi. Takaaleikkaus ennen rengasta sai sen kääntymään vasemmalle (kentällä oli siinä kohti puomi). Karsinnoissa hypylle 17 suunnittelemani ohjaus (eli valssilla kääntö hypylle 18) olisi maksanut erittäin todennäköisesti riman, eli paras vaihtoehto oli tehdä hypylle 17 päällejuoksu ja hypylle 18 niisto-persjättö. Treenin lopuksi Funny pääsi tutustumaan pussiin. Menivät muutaman kerran Joyn kanssa yhdessä, näytti olevan kivaa 

Vko 31: Harvinaisen kiva SM-ryhmän treenirata

© Timo Rannikko

Jätin Joyn lähtöön ja menin vastaanottamaan putken ulostulosuun kohdalta. Ekalla kertaa ampaisi häntä suorana putken 5 väärään päähän, yritin kyllä vekata, mutta Timo sanoi että väistän viime hetkellä koiraa ja vesitän vekkauksen. Joy vaati itse asiassa hurjan voimakkaan kiinnioton juuri ennen hyppyä 4, jotta sain sen putken oikeaan päähän. Lisäksi jouduin merkkaamaan hypyn 6, muutoin Joy kaahotti hyppyjen 4 & 6 välistä perääni. Koskapa hypyn 8 takaakierron näyttöön oli jokseenkin kiire, piti kutoshypyn merkkaus tehdä todella nopsaan ja luottaa sitten koiraan että se myös luki sen, eli välittömästi Joyn tullessa ulos putkesta 5 tein merkkauksen ja lähdin samantien juoksemaan kohti kasia jättäen pituuden oikealle puolelleni. Kasilla Joy tahtoi hieman valua kohti hyppyä 13, mutta niillä kerroilla kun ehdin rauhassa näyttämään hypylle 8 tuli takaakierrostakin hyvä - saksalainen toimi tähän kohtaan hyvin. En halunnut tehdä kepeille vientiä valssin kautta, joten omalla liikkeellä vein Joyn hypyn 9 taa, niin että se linjautui sieltä suoraan pujotteluun ja leikkasin sitten takana pujottelun vasemmalle puolen. Koskapa Joy hidastaa rajusti pujottelua jäädessäni taakse, saatoin sitä renkaan kohdalle asti ja sitten kuljetin sen pakkovalssilla putkeen 12. Helpompaa olisi tietysti ollut lähettää se putken takaa kuolleesta kulmasta ja kirmata koiran kanssa putken samaan puolta hypylle 13, muttta koska kirjoittamaton agilitygurujen sääntökirja sanoo, että jos koira lähetetään putkeen takaa, niin sen tulee sinne myös kääntyä, niin oli tyytymineen pakkovalssivaihtoehtoon. Muuri 15 ei ollut livenä ihan noin vino, mutta meille paras vaihtoehto oli hyppäyttää se ristiin ja sitten puolivalssilla veto hypylle 16. Putkelta 18 kääntö olikin sitten meille radan vaikein kohta. Joy nimittäin luki kerta toisensa jälkeen putkijarrutukseni takaaleikkaukseksi ja kääntyi erehtymättä oikealle  Viimein Timo kävi kurkkaamassa putken päästä ja sanoi sitten Joyn näkevän putkesta esteitä vain oikealla, joka sitten veti enempi kuin säälittävä yritykseni jarruttaa. Tehtiin sitten pari toistoa pallon kanssa ja johan koira alkoi kääntyä. Tarkoitukseni oli kääntää se sylkkärillä hypyltä 19 putkeen 20, mutta Joylla ei ollut mitään haluja tulla sylkkäriin, vaan kipitteli ponilaukkaa kohti kättäni ja täräytti sitten hypätä nron 19 ristiin. Loppuradassa ei sitten ollutkaan mitään vaikeutta ja hypylle 26 tein pitkästä aikaa japanilaisen, olin itse asiassa jo unohtanutkin mitä ko. termi tarkoittaa.

Vko 32: Saadessani illan treeniradan spostiini olin aluksi sitä mieltä että rata olisi tosi kiva. Sitten kun kävin sen ensimmäisen kerran läpi ohjaussuunnitelmaa miettien kirosin kuin merimies ja menetin maun koko harjoitukseen niin pahasti, että minulla oli aikamoinen motivoiminen edes opetella sitä. Olemme saaneet seuralle uuden Smartin pussin, joten eräs ryhmäläisistä toivoi, että putken 8/26 voisi korvata sillä ja näin tehtiin. Seurauksella että rata vaikeutui todella paljon....

© Timo Rannikko

Edeltävillä koirakoilla oli enemmän tai vähemmän vaikeuksia radan kanssa, joten itselläkin oli luovuttajaolo jo valmiiksi ja kun edellinen koira sai vielä jonkinlaisen kohtauksen ja oma vuoro viivästyi, niin viimeinenkin lataus katosi. Vuoroni tultua Timo kyseli jotain ohjaussuunnitelmastani, mutta sanoin vain etten tiedä, kun hyvä että enää muistin miten rata menee. Halusin testata kuinka Joy kestäisi A:lle ohjaukseni niin, että olen lähes hypyllä 3 ja hyvinhän tuo kesti. Mutta pujotteluun meno ei onnistunutkaan, vaan meni peräti kahdestä tokaan väliin En todellakaan mennyt kepeille sörkkimään, vaan lähetin hypyltä 3 koiraan luottaen, mutta kolmannella kerralla eka keppi löytyi ja sen jälkeen se ei tuottanutkaan mitään vaikeutta. Kirmasin itse pujottelun oikeaa puolta ja hypyn 20 editse lähetys putken kauempaan päähän. Hyppy 6 piti tehdä päälle juoksulla, mutta kuinka ollakaan peliväline livahti putkestä hypylle 20. Kohta uusiksi ja sen verran älämölöä, että tyyppi lähti putkelta mukaan ja sitten kutoselle päälle juoksu ja seiskalta pussiin kääntö wiskyleikkauksella, joka ei ollut oman sijoittumiseni suhteen kovin hyvä, mutta koira meni niin kuin piti. Pussin suu antoi hypyn 9 kautta suoraan muurille, joten pituudelle saaminen vaati joko tulemista puomin ja hypyn 9 välistä tai jos halusi kirmata hypyn 9 ja putken 5 välistä, niin piti päästä hyvin liikkelle ehtiäkseen ohjaamaan koiran pituudelle. Kokeilin kumpaakin kautta ja kummallista kyllä Joy ei mennyt kertaakaan puomille Kerran se kirmasi muurille kun lähdin sen verran myöhään kiinniotosta liikkeelle, että pelkäsin sen tulevan jaloille ja päästin edelleni. Paras vaihtoehto oli mielestäni tulla puomin eteen ottamaan koira kiinni ja leikata sitten pituudella ja kääntää koira hypylle 11 poispäinkäännöllä. Näin pääsi itse kirmaamaan hyvin kohti muuria, jonne kannatti tehdä valssi, joka kääntää paremmin kuin persjättö. Pussin jälkeisessä haltuunottossa oli kyllä ihan pakko luottaa siihen, että koira myös tulee käteen, sillä varmisteluun ei kertakaikkiaan ollut aikaa. Hypyltä 14 tein käännön puolivalssilla, putkestä lähetys kepeille ja jäin itse pujottelun oikealle puolelle. Hypylle 17 ohjaus taas poispäinkäännöllä ja sitten jalkaa toisen eteen ja uskomatonta mutta totta, minä Kirsi Marjut Hiltunen, Maire Hiltusen vanhin tytär, ehdin tekemään hypyn 19 taa persjätön ja vieläpä oikea-aikaisena Hypyltä 20 käänsin Joyn lähimmän siivekkeen ympäri ja kirmasin sitten hypyn 22 taa tekemään merkkauksen ja jaakotuksella kääntö A:lle. 24-26 meni ongelmitta, sitten 27:lle näyttö ko. hypyn ja putken 5 välistä, muurille takaaleikkaus ja tuuppaus hypylle 29, joka ei kyllä mennyt ihan sujuvasti, mutta meni kuitenkin, puomille meno sentään sujui ja layeröin pituuden. Tehtiin myös hypyn 20 ohjaus wiskyleikkauksella, joka vaati sitten puolivalssin perään, jotta Joy saatiin putkeen 21 oikeasta päästä. Koskapa meillä oli reilusti aikaa Timo ehdotti paria kauko-ohjausversiota, jotka toimivat AIVAN JÄRJETTÖMÄN HYVIN. Eli ensin kohta 12-15 siten, että vekkasin Joyn ennen muuria 12 hypylle 13, leikkasin takana niin, että pääsin itse juoksemaan tuohon, missä ratapiirroksessa lukee 15 ja Joy meni hypyt 13 & 14 itsenäisesti ja ampaisi sitten putkeen 15. Tein kolmesti ja joka kerran prikulleen oikein. Toinen kauko-ohjaus oli sellainen, josta Timo kertoi kouluttaneensa viime sunnuntaina 20 koirakon ryhmää, joista kukaan ei ollut suostunut testaamaan ko. kuviota ja minäkin tyrmäsin sen ensin, kun olin varma että Joy ampaisee joko A:lle tai pujotteluun umpikulmasta. Eli pujottelun 16 jälkeen käänsin Joyta voimakkaasti oikealle, tein poispäinkäännöllä ohjauksen hypylle 17 ja ohjasin hypyt 18-19 layeröiden kepit ja käänsin Joyn hypyltä 20 jaakotuksella putkeen 21. Toimi aivan sairaan hyvin lukuunottamatta jaakotusta jossa jäin vähän turhaan varmistelemaan. Tein saman uudestaan vaihtaen jaakotuksen valssiin ja WOW että meni upeasti. Vielä kolmas kerta piti ottaa, oli niin mielettömän upea.

Tästä yritän oppia että mitään rataa ei pitäisi tuomita etukäteen. Ja että kauko-ohjauksia pitäisi muistaa treenata. Ja että jumanklavita mulla on UPEA koira <3

Treenin jälkeen jäätiin pikkuporukalla vähäksi aikaa höpöttämään kentälle koirien puuhaillessa omiaan. Yht´äkkiä huomasin jonkun koiran olevan pussissa. Funny se siellä opiskeli itsenäistä pussia Yritti myös mennä pussiin väärästä päästä