...onneksi en ole taikauskoinen.

Eilinen kouluttajavierailuni sujui mielestäni hyvin. Kaikille löytyi jotain annettavaa ja ainakin osa ryhmästä oli sitä mieltä, että tietävät taas mitä harjoitella ;) Pyysivät tulemaan uudestaankin, mutta katsotaan nyt miten aikani riittää.

Ollessani kouluttamassa olivat koirat keskenään, mutta mitään tuhoja tai sekamelskaa ei ollut syntynyt ja pentukin vaikutti ihan normaalilta. Pihassa odotti kuitenkin surullinen näky, sillä yksi linnunpoikasista löytyi kuolleena pihalta. Poikasella ei ollut vielä sulkia ja se näytti muuten ehjältä, mutta päälaella oli reikä - en tiedä oliko se koiran vai toisen linnun aikaansaannos, tosin koiran puremana siltä olisi luultavimmin puuttunut koko pää. Onneksi ehdin napata pikkuisen, ennen kuin koirat pääsivät sen kimppuun. Illalla laitoin koirien puuron uuniin ja (yllätys, yllätys) nukahdin sohvalle, mutta onneksi puuro oli uunissa vain tunnin liian kauan, eikä mennyt pilalle. Puurossa on tällä kertaa ohraa, tattaria, riisiä, suolaa, valkosipulijauhetta, porkkanaa sekä paiston jälkeen lisättynä voita ja pari kananmunaa. Aamulla sekoitin siihen vielä ½ kg mahalihaa ja raejuuston jämät. Kuppiin laitoin lisäksi kullekin muutaman kuivamuonanappulan sekä hiukan Citro-Oskaa. Näytti porukalle maistuvan :)

Töihin tullessa vein Joyn taas Seijalle hoitoon ja ilahduin Velitietä kävellessä, kun Joy aina muutaman metrin välein kääntyi katsomaan tulenko perässä vai en. Tähän asti se on vain viipottanut häntä iloisesti heiluen pihaan, välittämättä seuraanko. Pyörähdin tullessa vielä Prismalla, jossa oli taas ihan törkeät kassajonot. Onneksi uusi kassa aukesi juuri ja pääsin jonoon ihan alkupäähän, joten vältyin pitkältä jonotukselta. Edellinen asiakas taas ärsytti, kun ei laittanut ostoksiensa jälkeen kapulaa - en voi tajuta miten vaikeaa se voi olla! Kerrottakoon, että kyseinen toisten huomioonottamattomuus saa verenpaineeni aina huippulukemiin ja monesti osoitan mieltäni joko latomalla omat ostokseni ihan ko. henkilön ostosten perään, jolloin yleensä normaalijärjellä varustetut ihmiset tajuavat viimeistään  toimia tai sitten laitan ostosten erottajan kovaäänisesti ostosteni eteen. Oletkos muuten huomannut, että sana KIITOS on lujaa vauhtia katoamassa suomalaisten sanavarastosta?? Ainakin omassa asiakaskunnassani korvaavaksi sanaksi näyttää olevan kovaa vauhtia tulossa JOO. Annan asiakkaalle vaikkapa vaihtorahat, sanoen "Kolmetoistayhdeksänkymmentä, ole hyvä" johon asiakas "Joo". ARGH!!! Eikä tähän syyllisty vain "nykynuoriso" vaan myös seniorikansalaiset ja kaikki ikäluokat siinä välissä! Välittömästi pitäisi aloittaa valtakunnanlaajuinen Pelastakaa Kiitos -kansanliike!

Kesätyöläiseni oli jättänyt lapun, että akkulaturissamme on joku ongelma. Laiton johdon pistorasiaan ja bäng - koko tiskirivistö meni pimeäksi. Tarkempi tutkimus osoitti, että johto oli jotenkin päätynyt passikuvaleikkurin väliin ja jostain kumman syystä leikkuri oli puristunut kiinni. Onneksi duunissa on automaattisulakkeet, joten etsin taulusta oikean sulakkeen ja sain valopöydät päälle. Leikkurin kitojen aukaiseminen olikin sitten visaisempi tehtävä, mutta viimein sekin onnistui ja sain johdon vapaaksi. Teippasin vaurioituneen kohdan ja testasin toisessa pistorasiassa laturin toimivuuden. Pistoke ei mennyt pistorasiaan perille asti, mutta oli sen verran huulilla, että sain akut ladattua. Poistan kuitenkin ko. laturin käytöstä, koska rikkoontunut johto voi olla turvallisuusriski.
Aamupäivä oli tosin kiireinen ja kaikkein pahimpaan aikaan liikkeeseen tuli pariskunta, joiden aps-kamerassa oli ongelma. Näyttöön tuli kyllä virta, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Yritin saada filmiä kelatuksi, mutta kamera ei suostunut toimimaan. Mittasin sitten pariston jännitteen ja totesin siinä olevan riittävästi virtaa. Aps-kamera on siitä kurja aparaatti, että siitä ei saa takakantta auki, joten jos filmi jää sisään, niin se on sitten huoltokeikka. Kerroin tämän asiakkaille ja aloin täyttämään toisesta rullasta työkuorta. Pariskunnan miespuolinen jäsen otti kameransa ja alkoi naputtaa sitä tiskiin ja kas, sepäs virkosikin toimintaan! Kyseessä olikin siis kosketushäiriö ja kamera toimii ainakin toistaiseksi. Se miksi tätä sinulle kerron, on asiakkaan kommentti kameran alkaessa toimia. Herra totesi "Ei tämä ole mitään nutturapäiden hommaa". Mieli olisi tehnyt kehoittaa herraa tunkemaan kameransa paikkaan, jonne aurinko ei paista, mutta tyydyin vain toteamaan, etten juuri siitä syystä nutturoita käytäkään. En ole koskaan voinut sietää sukupuoleeni tai ikääni perustuvaa tekniikan tuntemukseen liittyvää väheksyntää ja pienikin sen suuntainen vihjaus saa minut oitis ärsyyntymään. Minä sentään kunnostauduin jo parikymppisenä ostamalla itselleni nimellisellä hinnalla rikkoontuneen diaprojektorin, joka korjasin ihan itse toimintakuntoon ja perskutarallaa, se toimii vieläkin! Osaan myös vaihtaa autooni renkaat ja monta, monta muuta ei niin naisellista asiaa. Kyseisen lausahtuksen suustaan päästäneellä asiakkaalla (tai vaihtoehtoisesti minulla) taitaa olla sangen outo huumorintaju, sillä hän tuli hakemaan kuviaan reilusti ennen luvattua valmistumisaikaa ja kun olivat jo valmiit heitti "on täälläkin merkillinen palvelu, kun ensin luvataan kuvat tunnissa, mutta sitten kuitenkin tehdään ne puolessa tunnissa".

Mutta, nyt lopetan tämän kertaisen vuodattimisen - taisi tänään mennä vähän valittamisen puolelle. Toivottavasti et kuitenkaan tympääntynyt ihan koomaan asti.

Ai niin. Menen 30.7. ensi kertaa jäsenkorjaajalle! Siis hoidattamaan ihan itseäni, enkä koiria ;) Jos hän saisi vaikka vaiennettua rutisevan ja paukkuvan oikean lonkkani, sekä tietysti avattua selän nivellukot. Mut sitä ennen käyn tulevana sunnuntaina Tiinan murjottavana ja ensi viikolla on koirien fyssari.

Heipat sulle, palataan taas!