Sain tunnukset Painohallintatalon valmennukseen keskiviikkona 5.6. Ohjeistus oli käydä kerran viikossa täyttämässä kunkin viikon harjoitukset. Valmentajakseni sain sairaanhoitajan nimeltä Anu, joka itsekin vasta aloitti tämän projektin parissa. Kovasti olisi tehnyt mieli alkaa tekemään useamman viikon harjoitukset kerralla, mutta siinä ei tietysti ole mitään järkeä. Toisaalta jos on kaksi kuukautta käymättä sivuilla, niin katsotaan eronneksi valmennuksesta. Alkuun minulla oli ongelmia ruokailutottumuksiin liittyviä kyselyitä täyttäessä. Olinhan aloittanut 28.5. olleen lääkärikäynnin jälkeen uuden ruokavalion ja ruokailut viidesti päivässä. Niin ja tietty pistänyt stopin herkutteluille. Alkuun vastasinkin osin vanhalla kaavalla, osin uudella systeemillä, mutta nyt olen siirtynyt vastaamaan todellisen tilanteen mukaan - olenhan noudattanut uutta ruokavaliota jo yli kuukauden. Iso yllätys minulle oli, ettei minulle annettukaan minkäänlaista esimerkkiruokavaliota. Tarkoitus onkin vasta viikolla kahdeksan suunnitella itse itselle ruokavalio. Toki on ollut jo nyt paljon ohjeistusta oikeanlaisesta ravitsemuksesta jne. Mutta eipä siinä, tarkoitushan on opetella itselle sopiva syöminen pitkällä tähtäimellä. Ja tietysti kiva, että aloitin silloin 21.5. terkkaritapaamisen innoittamana jo tekemään muutoksia, joten tähän päivään mennessä painoa on lähtenyt noin 7 kg. 

Mainitsin edellisessä postauksessani, että käytän Polarin urheilukelloa ja Polar Flow -sovellusta. Yllätys olikin melkoinen huomattuani, että Flow-sovelluksen sai synkronoitua Painonhallintataloon, joten aktiivisuustietoni menevät sinne suoraan. Sitä kautta tiedot välittyvät myös Omakantaan Hyvinvointi-osioon. Valitettavasti yksittäiset treenit eivät sinne mene automaattisesti, eli vain askeleet + päivän aktiivisuus minuutteina. Lisäksi on käytettävissä erillinen sovellus, jolla voi syöttää esim. nyrkkeilytreenit. En sitten tiedä onko näillä tiedoilla muuta ideaa kuin oma seuranta. Todella hyvä fiilis on tästä projektista, eiköhän tämä tätsy saada järjestykseen. Vuosi aikaa tehdä töitä kohti pysyvää muutosta ja päivä päivältä parempaa oloa. 

Olen elämäni aikana kokeillut monenlaisia tapoja laihduttaa, mutta aina ennemmin tai myöhemmin lakkaan noudattamasta ruokavaliota ja päästän lopulta vaihteen vapaalle herkuttelun suhteen. Lisäksi töissä tulee harvemmin syötyä lounaan lisäksi muuta ja iltapalakin on pääsääntöisesti mitä sattuu tai sitä ei ole. Viimeinen vaihe on sitten aina se, etten enää uskalla vaa'alle, kunnes saan taas jollain konstilla motivoitua itseni oikealle tielle. Tyypillistä on, että kun alan olla lähellä tavoitepainoani, niin alan lipsua. Onneksi kuitenkin liikun, mutta tietysti yleiskuntokin laskee ja liikkumisen intensiteetti laskee. Kuntonyrkkeilyssä hikoilen voimakkaasti ja oletin että myös paino alkaisi pudota ja tietty saattoi vähän pudotakin, mutta kun en käynyt lainkaan vaa'alla, niin en sitä ainakaan huomannut. Kunto sentään nousi ja sen huomasinkin. Painon pudotus jäi silti pitäisi-asteelle. Jossain vaiheessa uskaltauduin sentään puntariin ja kauhukseni painoindeksini huiteli jo yli 37:ssä. Mutta ei, tämäkään ei saanut minua toimimaan. Toukokuussa menin sitten terveystarkastukseen työterveyshoitajalle ja sain passituksen verikokeisiin. Puhuttiin myös lähetteestä ravintoterapeutille. Kerroin tietäväni mielestäni ravitsemuksesta ihan tarpeeksi ja että koin tarveitsevani ehkä ennemminkin lähetettä psykologille tai vaikka hypnoosiin, jotta saan sokerikoukun katki. Verenpainekin oli luokkaa 175/98. Tähän tosin suhtauduin varauksella, koska saan aina lääkärillä ja kotona aivan eri lukemat. Kolestroli minulla on ollut pahimmillaan 7,6, mutta minulla ei ole koskaan ollut kolestrolilääkitystä, koska ruokavaliolla kolestroli on saatu laskuun. Verikokeissa jännitinkin erityisesti juuri kolestroliarvoa, pelkäsin kokonaiskolestrolin olevan jo yli 8. Kuinka ollakaan, tämä tapaaminen sai minussa taas kerran syttymään kipinän ja työpäivän jälkeen marssin Prismaan ja ostin suklaalevyn sijaan 500 g pensasmustikoita :D Makeanhimoa kesti kaksi päivää ja sen jälkeen sitä ei ole juurikaan ollut. 

Viikkoa myöhemmin suuntasin työterveyslääkärille kuulemaan verikokeideni tulokset. Hemoglobiini oli hienosti 140, verensokeri 6, kilppariarvot normaalit ja kokonaiskolestroli... 7,1. Minulla on kuitenkin melkoinen sukurasite, isäni menentyi sepelvaltimotukokseen 37-vuotiaana ja äidilläkin on ollut infarkti ja pallolaajennuksia. Niinpä lääkäri määräsi minulle Atorvastatin-nimisen lääkkeen, jota nyt syön kolme kuukautta ja menen sitten kontrolliin. Statiinit nostavat reilusti riskiä sairastua 2-tyypin diabetekseen, lisäksi on paljon muitakin haittavaikutuksia, joten en ole tästä kovin innoissani, mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Verenpainetta olin seurannut kotona neljän päivän ajan aamuin illoin mittamalla ja lisäksi oma mittarini oli mukana, joten pääsimme varmistamaan että se näytti oikein. Ilmeisestikin jännitän niin paljon lääkärikäyntejä, että paineet nousevat. Kotimittaustulokset nähtyään lääkäri totesi etten tarvitse verenpainelääkitystä. Lääkäri oli kanssani samaa mieltä, etten ehkä hyötyisi ravintoterapeutilla käynnistä riittävästi, mutta hänellä oli toisenlainen idea. Hän kysyi olisinko kiinnostunut vuoden kestävästä virtuaalisesta valmennuksesta. Mukaan pääsee vain lääkärin lähetteellä ja hän oli pari henkilöä lähettänyt jo sinne aiemmin - hyvin kokemuksin. Valmennus ei maksaisi minulle mitään. Tarjolla olisi kaksi eri vaihtoehtoa, joista tiukempi alkaisi kuukauden mittaisella ene-dieetillä, jossa syötäisiin tuo aika lähinnä pussikeittoja. Tästä kieltäydyin heti, mutta muuten tämä tuntui ihan minun jutulta ja niinpä sain lähetteen Painohallintatalon valmennukseen. Ennakkotiedon mukaan menisi pari viikkoa ennen kuin saisin omat tunnukset palveluun, joten illalla aloin etsimään netistä käyttökokemuksia ja ennen kaikkea ruokaohjeita. Viimein vauva.fi-sivustolta löysin vuoden takaa postauksen, jossa oli malliruokavalio. Eipä siinä mitään, heti sen kimppuun vaan. Sellaisen poikkeuksen tein, että työpäivinä käyn edelleen ulkona syömässä, mutta katson vain tarkemmin mitä lautaselleni laitan.

---

Esimerkki ruokavaliosta on tällainen:

Käytä kasviksia runsaasti usealla aterialla päivän mittaan, vähintään n. 2 dl/200 g pääaterioilla (raasteena, pilkottuna, salaattina tai keitettynä) ja yhteensä vähintään n. 500-600 g päivässä.

Levitä leiville pehmeää kasvirasvalevitettä (60-70%), käytä ruoanvalmistukseen/salaatin kanssa päivän mittaan n. 2 rkl öljyä/öljypohjaista salaatinkastiketta ja nauti kalaa ainakin 2-3 x viikossa.

Voit käyttää lisäksi vapaasti vettä, vähäsuolaista kivennäisvettä, teetä, kohtuullisesti kahvia (2-3 kkp) ja light-juomia aterioiden yhteydessä ja välillä (yhteensä n. 2 l).

Nauti ateriat oman aikataulusi mukaisesti, kuitenkin mielellään n. 3-4 tunnin välein. Jos liikut paljon töissä tai vapaa-ajalla, nauti molemmat päivän välipalat ja tarvittaessa vielä yksi lisävälipala.

Aamiainen klo 9-10:

• 1-2 viipaletta runsaskuituista leipää TAI n. 2 dl puuroa (ruis, neljänviljan tmv.) TAI 2-3 rkl hiutaletta/lesettä/mysliä (ei muromysli)

• 2 tl kasvimargariinia TAI 1 rkl pähkinöitä/siemeniä

• 1 dl (n. 100 g) maitorahkaa TAI 2 dl rasvatonta maitoa, jogurttia tai piimää

• 3-4 viipaletta vähärasvaista juustoa/täyslihaleikkelettä TAI 5 rkl raejuustoa TAI 1 kananmuna

• 1 dl marjoja

• vihanneksia

Välipala tarvittaessa (esim. klo 11):

• 1 pieni hedelmä tai 1 dl marjoja

• pieni kourallinen pähkinöitä (n. 3 rkl) TAI 3 siivua leikkelettä tai vähärasvaista juustoa

Lounas (esim. klo 12-13):

• 1 keskikokoinen peruna (2 pientä) TAI vajaa 1 dl riisiä tai pastaa tai perunamuusia TAI viipale leipää

• n. 100-120 g kala-, kana- tai liharuokaa

• puoli lautasellista kasviksia (n. 200 g)

• 1 rkl kasviöljyä ruoanlaitossa tai salaatinkastikkeena

• pieni lasillinen rasvatonta maitoa tai piimää

Välipala (esim. klo 15-16):

• 1 dl maitorahkaa TAI 2 dl jogurttia tai piimää TAI 5 rkl raejuustoa TAI 3-4 viipaletta (30-40 g) vähärasvaista juustoa/täyslihaleikkelettä

• 1 dl marjoja TAI 1 pieni hedelmä TAI 100 g kasviksia

• 1 rkl pähkinöitä/siemeniä TAI ¼ avocadoa

Päivällinen (esim. klo 17-19):

• 3 dl keittoa (sis. n. 100-120 g kanaa, kalaa tai lihaa sekä lisäksi kasviksia/juureksia)

• 1 viipaletta leipää

• 1 tl kasvimargariinia

• pieni lasillinen maitoa tai piimää

TAI

• 2-3 dl laatikkoruokaa + 50 g raejuustoa

• pieni lasillinen maitoa tai piimää

• puoli lautasellista kasviksia (n. 200 g)

• 1 rkl kasviöljyä ruoanlaitossa tai salaatinkastikkeena

TAI kuten lounas

Iltapala (esim. klo 21-22):

syö sellaisenaan tai tee smoothieksi, lisää tarvittaessa sekaan vettä/maitoa

• 2 dl rahkaa tai jogurttia

• 1 dl marjoja (n. 50 g)

• 1 pieni banaani

• 1 rkl pähkinöitä tai siemeniä

• 2 rkl lesettä tai hiutaleita 

---

Tiivis ateriarytmi on aiheuttanut painetta varsinkin lomalla ja viikonloppuisin, kun nukun mielelläni pitkään, mutta aina on mahdollista tiputtaa pois yksi ateria. Muuten on kyllä ollut helppoa eikä nälkää ole tarvinnut nähdä.

Täytin tammikuussa 50 vuotta ja sen kunniaksi päätin aloittaa uuden harrastuksen, nimittäin kuntonyrkkeilyn. Ilmoittauduin naapureiden innostamana Tuusula Fighter Clubin peruskurssille ja jäin sille tielle. Ohjattuja treenejä on tarjolla pääsääntöisesti kolmesti viikossa, mutta tietty agilitytreenit sattuivat tiistain treenien kanssa samaan aikaan. Keskimäärin pääsin kuitenkin osallistumaan kaksiin treeneihin viikossa. Tämä on todella hyvä ja monipuolinen harrastus, jota suosittelen lämpimästi kaikille. Juurikaan ei lyödä paria, vaan tällä on käsissään nk. pistarit (=pistehanskat), joilla lyönnit otetaan vastaan. Sitten on tietysti säkkitreeniä. Lisäksi on vaihteleva määrä lihaskuntotreeniä ja niissähän olen sysipaska, koska en juurikaan venyttele saatika tee muita lihaskuntoharjoituksia. Kaikissa harjoituksissa käytän apuna sykemittaria, joskin alkukuukausina treenit menivät pääsääntöisesti maksimisykealueella, vaikka tarve olisi ollut maksimoida rasvanpoltto :D Pitkilleen en ollut uskaltautunut vaa'alle, joten kuvittelin että painokin alkaa pudota, mutta mitään merkittävää muutosta ulkomuodossa ei mielestäni tapahtunut. 

Huhtikuussa päätin aloittaa myös Porin juoksukoulun. Kyseessä on 11 viikkoa kestävä juoksuohjelma, jonka ideana on treenata tuossa ajassa sohvaperunasta 10 km juoksija. Olen treenannut tällä ennenkin ja hyväksi havainnut. Tosin kympin olen juossut joka kerran jo 10 viiikon tiistaina, jolloin ohjelmassa on 5 km + 20 min juoksu. Kun kilometrejä on takana jo kahdeksan, niin olen todennut ettei kaksi tunnu enää missään. Juoksusta ei kuitenkaan ole koskaan jäänyt minulle harrastusta, kun en ole saanut päätettyä miten jatkan ohjelman päätyttyä. Mitään intohimoa osallistua esim johonkin juoksutapahtumaan ei ole vielä ollut, naistenkymppiä joskus harkitsin. No, mutta tällä kertaa pääsin juoksemaan kaksi ensimmäistä viikkoa, mutta sitten venäytin melko pahasti vasemman nilkan nivelsiteet, joten jouduin jättämään juoksukoulun kesken ja pitämään myös taukoa nyrkkeilystä. Nyrkkeilyn pariin pääsin melko pian takaisin, mutta jouduin karsimaan osan lihaskuntotreeneistä, ettei nilkka päässyt pyörähtämään uudestaan. 

Tätä kirjoittaessani sekä agility- että kuntonyrkkeilytreenit ovat kesätauolla. Kuntonyrkkeilyä pidetään kuitenkin satunnaisesti, joten pyrin käymään aina, kun ohjattuja treenejä on tarjolla. Juoksukoulunkin alointin alusta ja ainakin toistaiseksi nilkka on kestänyt, pieniä kolotuksia lukuunottamatta. Nyt on menossa kuitenkin vasta viikko kolme, mutta toivotaan että nilkkakin vahvistuu pikkuhiljaa. Toinen uhkakuva on nykyinen elopainoni, mutta kuunnellaan nyt kroppaa tarkalla korvalla.

Sekä kuntonyrkkeilyssä että juoksukoulussa minulla on apunani Polar M430-urheilukello ja Polar Flow -sovellus. Nyrkkeillessä pidän sykevyötä, koska kello jää ikävästi hanskojen alle. Muuten kello mittaa sykkeet suoraan ranteesta.

Juhannuksen alusviikolla Kerryltä karkasi pissa sänkyyn kahtena yönä, lisäksi keittiön matolla oli ko. aamuina pieni märkä läntti. Niinpä suuntasimme juhannusaattoiltana Askeleeseen tutkimuksiin. Kerrystä otettin pissa- ja verinäytteet sekä rakko ultrattiin. Ultassa näkyi lähes koko virtsarakon täyttävä lonkeromainen kasvusto. Virtsarakon seinämät olivat siistit, kasvusto lähti limakalvolta. Vaihtoehdoiksi annettiin kasvaimen lisäksi esim. laajalainen polyyppi, hyytelömäinen sakka / verihyytymä. Kerry sai mukaansa ab-kuurin ja kipulääkettä ja viikon päähän varattiin kontrolliaika. Koskapa varsinaiseen virsankarkailuun ei saatu tässä vaiheessa mitään lääkitystä askartelin Kerrylle pöksyt, jolloin pääsin myös hyvin seuraamaan tiputtelun määrää. Ell soitteli myös koetuloksista, virtsanäytteessä oli hieman bakteerikasvustoa, verikokeissa näkyi lievää anemiaa.

Viisi päivää myöhemmin Kerry oli selkeästi hieman reippaampi, tosin ei se minusta erityisen kipeän oloinen ollut koko aikana, välillä vain vähän vaisu, mutta olin pitänyt sitä ihan normaalina lähes 15-vuotiaan koiran käytöksenä. Viimeisenä aamunaan se oli kuitenkin poikkeuksellisen vaisu, ei esim. tullut aamiaisen aikana keittiöön lainkaan, vaikka yleensä pötkötteli pöydän alla. Piehtaroi kuitenkin tyytyväisen oloisena sängyssä.

Eläinlääkäriin päästyämme virtsarakko ultrattiin ensin Kerryä rauhoittamatta, eikä kasvusto ollut lainkaan pienentynyt. Kerry sai rauhoitteen ja katetrilla yritettiin saada näytettä virtsarakon kasvustosta. Rauhoituksesta huolimatta Kerry reagoi katetriin, joten Kerry nukutettiin. Katetrin paikalleen saaminen osoittautui hyvin hankalaksi, olin välillä itse avustajana valoa näyttämässä. Hoitaja valvoi anestesiaa ja ell yritti päästä käsiksi virtsarakon kasvustoon. Toimenpide kesti niin kauan, että aloin jo miettiä pitäisikö minun viheltää peli poikki. Sitten ell pyysi hoitajaa kääntämään hieman Kerryn asentoa ja hetken päästä huomasin kuinka ell:n suu loksahti auki. Tässä kohtaa silmäni nauliintuivat ultran näyttöön ja pian ell kertoikin löytäneensä virtsarakon ulkopuolelta 4-5 cm kasvaimen, joka painoi virtsaputkea ja -rakkoa. Kasvain muistutti läheisesti golfpalloa.... Tässä kohtaa päätös oli erittäin helppo, enkä edes odottanut mitä ell sanoo vaan kerroin, ettei enää jatketa ja että Kerry päästetään ikiuneen. Sekä hoitaja että ell kertoivat päätöksen olevan rohkean, mutta minusta olisi ollut äärettömöän suurta itsekkyyttä lähteä enää herättämään Kerryä. Toki olisihan virtsarakon kasvusto voinut olla esim verihyytymä, jonka olisi voinut hoitaa. Jos kyseessä olikin kasvain, oli se jo niin suuri, ettei sitä olisi voitu enää leikata, eli jos se olisi hyvälaatuinen, olisi edessä oireiden mukainen hoito, mutta pahalaatuista hoidettaisiin sytostaateilla. Virtsarakon ulkopuolisesta kasvaimesta ell epäili, että olisi esim. emätinkasvain, eikä sen hoitomahdollisuuksista edes keskusteltu. 

Koostin Kerryn elämästä videon, joka löytyy täältä: https://www.youtube.com/watch?v=cK9aaW8QqL8

Kerry oli koiralaumani johtaja. Kyllä se välillä komensi minuakin, Kerryn huolehti etten nukkunut öitäni sohvalla, vaan kävi herättämässä minut aina jossain vaiheessa yötä. Kerry alkoi nukkua yksin sängyssä vasta viimeisellä viikollaan, kun aiemmin nukkui aina iltaisin vieressäni sohvalla, kunnes sitten vaati siirtymistä makkariin. Vuosia Kerry huolehti myös jalkapohjieni pesusta ja joskus mietinkin miten aikanaan osaan nukkua, kun kukaan ei enää nuku peiton alla jaloissani. Eräänä päivänä tajusin, ettei Kerry ole enää aikoihin nukkunut peiton alla. 

Jos tulisin joskus sairaaksi,
väsyneeksi ja heikoksi,
jos kipu untani häiritsisi,
tee se silloin, ystäväni.

Älä anna surunkaan estää,
yritä minun vuokseni kestää
ystävyytemme raskain koetus,
jäähän meille rakkaus, luottamus,
joka kesti monta yhteistä vuotta.
Miksi pelkäämme tulevaa suotta?
Kärsimystä et minulle halua,
autathan pääsemään tuskasta.
Ymmärrän syvän surusi,
tuntuu lopulliselta lähtöni.
Älä silti ole lohduton,
menen sinne, missä hyvä on.
Pysythän luonani, vieressäin,
loppuun asti lähelläin.
Se teko on oikean ystävän,
rakastavan ja ymmärtävän.
Eve Kuismin (suomennos)

Joyn toipuminen TPLO-leikkauksesta on sujunut edelleen ongelmitta ja leikkauksesta tuleekin huomenna 10 viikkoa. 16.9. Joy kävi Jennillä hoidettavana ja lihasmassa on alkanut kasvaa leikatussa jalassa. Kotona annan sen jo olla paikalla ollessani muiden koirien kanssa ja hypätä sohvalle tai sänkyyn. Poissa ollessani Joy on vielä makkarissa erillään muista. Sängyn eristän kompostiaidan paloilla, sillä Joylla on paha tapa sängyllä ollessaan nousta ikkunaa vasten haukkumaan töistä palatessani. Irti olen pitänyt vain päästäessäni puolilta öin viimeisen kerran pissalle. Koska tuolloin on pimeää eivät koirat ala riekkumaan keskenään, eli ainoa riski on joku eläin tai ohi menevä ihminen. Naapurustossa on joku, joka pitää sangen vapaamielisesti kaneja, joten niitä viipottaa milloin missäkin, mutta onneksi eivät sentään ole vielä pääseet aidatulle pihalleni. Parkkiksella hyppeli yksi tänä aamuna. 

Tässä hieman videokuvaa tältä päivältä: https://youtu.be/ph3G_dAPgBc

Verkkokaupassa oli hyvässä tarjouksessa Treat & Train -namiautomaatti. Vempain toimii kaukosäätimellä. Niinpä olen treenaillut hieman tasapainotyynyn kanssa. Ajatuksena tietty treenata Joyn takajalkojen lihaksia. Tietty muidenkin pitää saada treenata ja Kerryn takia automaatin äänimerkki pitää olla täysillä, mutten se ei enää sitä kuule. Tokihan tämä vempain sopii monenlaiseen kouluttamiseen, mukana tuli oikein dvd:kin, mutta se on vielä katsomatta. Agilityväki käyttää näitä apuna mm. kontaktien opettamisessa. Tästä voit kurkata miltä treeni näyttää: https://youtu.be/_IoZ6jM3yC0