Viime perjantaina olin lähdössä Kitin ja koiriensa kanssa lenkille, kun työkaverini soitti jalkansa kipeytyneen niin paljon, että laittaisi liikkeen kiinni ja lähtisi lääkäriin. Minulla olisi alkanut työvuoro vasta klo 16.15, mutta menin sitten töihin kolmeksi. Sanomattakin lienee selvää, että aamu meni kyllä päin prinkkalaa, minun stressatessa asiasta. Duunikaverini sai saikkua 3.4. asti, joten yksin oloa oli taas rutkasti luvassa.

Lauantaina olin töissä ja Mari kävi päästämässä Kerryn ja Joyn pissalle ja ruokkimassa pennut. Veikko oli hurmannut Marin, tai no, Veikkishän hurmaa kaikki :) Illalla tuli Kuusraisen perhe katsomaan pentulaisia, jotka olivat harmittavasti vähän uneliaita. Pentujen puuhia katsellessa nypin epähuomiossa Kerryn selkää, mikä on ehdottoman positiivinen asia :D

Sunnuntaina seurallamme oli agikisat Mäntsälässä. Olin kisoissa töissä neljä tuntia täytellen kisakirjoja ja naputellen tuloksia kisaohjelmaan. Kotiin päästyäni nypin Kerryä lisää ja luin uusimman Potterin loppuun. Kirja oli positiivinen yllätys, sillä jostain syystä elin luulossa, että se olisi kovin surullinen ja joko Harry, Harmonie tai Ron kuolisi. Viime aikoina on itkemistä tullut harjoitettua siinä mittakaavassa, ettei tämän kirjan kanssa tarvinnut vetistellä lainkaan.

Maanantaina Mari käytti taas Kerryn ja Joyn pissalla ja ruokki pennut. Valma oli tällä kertaa hurmannut Marin, joka oli pennuista sen verran sekaisin, ettei muistanut edes ottaa lainaksi lupaamaani fillaria, vaan käveli urhoollisesti 3 km:n matkan takaisin kotiinsa. Maanantai-iltana olin nukahtanut lattialle pentuaitauksen viereen ja pennut kasaantuivat ympärilleni nukkumaan. Pentujen turkit ovat alkaneet kasvaa kiihtyvällä vauhdilla ja karvaisuusjärjestys näyttäisi olevan Valma, Viivi, Veikko ja Venla. Venla on pennuista ainoa, jonka kynsien leikkuuta eivät pitkät tassukarvat haittaa. Valma on pentueen söpöilijä, eli pennuista se, joka pyrkii aina syliin. Viivi on eniten omissa oloissaan ja se rakastaa vinkukalkkunoita. Veikko on seikkailijaluonne, eli kävelee portista reteästi läpi eteisen puolelle. Muualle asuntoon ei ole vielä mennyt.

Tiistaina olin töissä ensin 4 tuntia ja sitten pomoni Janne tuli vapauttamaan minut muutamaksi tunniksi. Kävin kotona ruokkimassa koirat ja pennut pääsivät ensimmäistä kertaa ulos! Koko lauma oli yllättävän reipas, mutta Joy pelästytti Viivin. Istuin kontaktihärpäkkeellä katsomassa pentuja, jolloin Valma päätti kiivetä syliini, mutta kontaktihärpäke oli sille liian jyrkkä. Yritin käydä Keravalla katsastamassa autoni, mutta siellä oli ruuhkaa, joten piipahdin Marilla, joka tarjoili minulle herkullista pizzaa. Tapasin Marin kelpiepennun Stitcherin, joka oli erittäin reipas pikkuneiti. Odotan ilolla, kunhan Joy pääsee sen kanssa riehumaan. Menin neljäksi takaisin töihin ja illalla kotimatkalla kävin ostamassa autoon uudet lähivalojen polttimot palaneen tilalle sekä uuden pyyhkijän sulan takalasille. Illalla ryhdyin vaihtamaan palanutta polttimoa ja puoli tuntia taisteltuani luovutin. Sain kyllä polttimon paikoilleen, mutta valo näytti hurjan paljon liian ylös, joten oikein se ei ollut. Takalasin pyyhkijänkin vaihdoin, mutta ongelma on nyt jossain muualla, sillä pyyhkijä ei osu lähelläkään takaikkunaa. Illalla nukahdin taas pentuaitauksen viereen lattialle, pentujen kerääntyessä ympärilleni nukkumaan. Kerry oli yöllä tosi levoton ja sen piti päästä kahdesti pihallekin, joten yöuneni ei ollut kovin levollista.

Tänä aamuna yritin vielä vaihtaa palanutta polttimoa ja kun päivän valossa näin hyvin lamppukotelon, niin sain sen vaihdettuakin!! Töissä olin neljä tuntia ja sitten ajoin Järvenpään katsastusasemalle. Autosta ei onneksi löytynyt mitään isompaa vikaa, mutta oikea raidetangon pää on välyksellinen, pakoputki fuskaa äänenvaimentimesta takaa ja seisontajarrun vasen puoli on jumissa. Soitin jo Arskallekin, joka lupasi korjata auton puolentoista viikon päästä. Kysyin häneltä myös takalasin pyyhkijän vaivasta ja hän suositteli crc-käsittelyä, koska epäili pyyhkijässä olevan likaa. Jos ei sillä korjaannu, niin hän katsoo sitä sitten muun huollon yhteydessä. Kotiportailla odotti pahvilaatikko, josta löytyi Royal Caninin pentupaketti. Pentulaiset saavat mukaansa punaisen RC-kylmälaukun ja kilon ruokaa. Rekisteritodistuksia ei ole vieläkään näkynyt ja tällä viikolla pennut olisi tarkoitus jo siruttaa. Otin pennut taas vähäksi aikaa ulkoilemaan ja tällä kertaa Viiviä lukuunottamatta koko jengi oli kiinnostunut kontaktihärpäkkeestä. Viivi katseli varovasti maailmaa kuljetusboxista, mutta uskaltautui viimein ulkoilemaankin. Kiinteä ruoka maistuu koko jengille jo hyvin ja Kerry on selkeästi ottanut imetystehtävistä vähän lomaa. Lapset taitavat käytellä jo hampaitaan turhan kovaa.

Kerryn "hupipentue" täyttää huomenna 3 vuotta. Lämpimät onnittelut Apilalle, Kutkalle ja Ressulle, jos en muista muuten onnitella!!