Huh, elämä on joskus epäoikeudenmukaista. Juuri kun minun pitäisi tehdä puolikasta työpäivää ja viettää aikaa pentujen kanssa, niin joudunkin olemaan jatkuvasti töissä. Onneksi äitini on eläkkeellä, joten olen taas hälyttänyt hänet hätiin.

Perjantaina olin kuitenkin töissä vain puolikkaan päivän. Sisareni perhe tuli illalla luokseni viikonloppuvierailulle ja heitä odotellessa siivosin. Piia kävi ihailemassa pentuja ja lapsukaisten rekkaritkin tulivat. Ennakkoon olin katsonut sukutauluja sillä silmällä ja kyllä, pentue meni FIN-rekisteriin. Käytännössähän sillä, ovatko ne ER- vai FIN-rekisterissä, ei ole kovin kummoista merkitystä, mutta kyllä näin vähän aikaa sitten virallistetun rodun kanssa olen rinta rottingilla, kun saan pennut FIN-rekisteriin. Jos pentueesta joku alkaisi menestyä, voisi siitä tulla kansainvälinen valio, koska saa ottaa vastaan CACIBin. Perjantai-iltana Peetsa kävi testaamassa pentueen ja Seija laittoi niille mikrosirut. Valitettavasti kakarat piti repiä testiin untenmailta ja Viivillä oli masu pipi. Valmasta saisi testin perusteella hyvän agilitykoiran, sillä kun on hyvin saalis- ja taisteluviettiä. Viivi taas on pentueen säpäkin ja innokkain käyttämään nenäänsä. Veikon ja Venla testi meni odottamaani heikommin, mutta niilläkin on hyvä laumavietti. Veikon voi luonteensa puolesta sijoittaa minne vaan, joka on hyvä asia, koska se menee bordercollieuroksen kanssa samaan perheeseen. Venla taas on Peetsan mielestä täydellinen perhekoira, ja sellaiseksi se meneekin. Viivin testissä kävi odottamaton yllätys, se nimittäin onnistui kaatamaan seinää vasten taitettuna olleen muovituolin. Pelästyin sen lakoavan tai ainakin ryntäävän kauhuissaan pakoon, mutta se laski hetkeksi päänsä ja häntänsä alas, ikään kuin odottaen putoaako jotain päällensä. Sitten se nosti häntänsä ylös ja marssi pois tuolin jalkojen keskeltä!! Peetsa virnisti ja näytti peukkua ylös ;) Ei mikään turha tyttö, Kerry olisi tuollaisen mekkalan jälkeen singonnut vähintäänkin viereiseen huoneeseen.

Lauantaiaamuna läksimme Tarjan ja Konstan kanssa Ikeaan. Olimme juuri jättämässä Konstaa lapsiparkkiin, kun Veikon tuleva omistaja soitti olevansa tulossa jo Mäntsälässä. Niinpä jätin Tarjan ja Konstan Ikeaan ja lähdin näyttämään pentulaisia. Valitettavasti pennut olivat vielä melko unisia, mutta Reetta oli kyllä melkein ottamassa Veikkoa jo mukaansa :) Myöhemmin iltapäivällä kävimme Tarjan ja Konstan kanssa Hyrylässä ostoksilla ja ostin toiseen kännykkääni Iquan bluetoothin, Joyn rikkoman tilalle. Illalla meille tuli JAUn kisatoimikunta ja kokous kesti lähes 4 tuntia!! Aika rankkaa.

Sunnuntaina  sisareni perhe läksi ajelemaan kohti Keski-Suomea jo kymmenen jälkeen. Yhden korvalla tuli viimeisen vapaan pennun katsoja, mutta russeliuroksensa oli sen verran tiukka tyyppi, etten suoraan pentua hänelle luvannut, sillä en vielä siinä vaiheessa tiennyt olisiko Venla vai Viivi vapaa. Puoli tuntia hänen lähtönsä jälkeen pentuja tuli katsomaan Kuusraisen perhe Jokelasta ja pienen perheneuvottelun jälkeen he päätyivät Venlaan. Minua päätös ilahdutti suuresti, sillä mielestäni Venla on heidän perheelleen tästä pentueesta sopivin. Yritin olla vaikuttamatta heidän päätökseensä, sillä olin luvannut että he saavat valita pennun toisena. Illalla meille tuli JAUn hallitus kokoukseen, joka kesti melkein kymmeneen asti. Olin ennalta jo tosi väsynyt ja pahaksi onneksi kokoukseen tuotu lapsukainen osoittautui totaaliseksi virhearvioksi, joten kokouksen loppupuolella aloin olla jo totaalisen raivona, kun lapsen vahdintatehtävä kaatui omalle kontolleni. Tyttösen piti katsoa dvd:tä, mutta sen sijaan hän oli heitellyt pentuaitauksen ulkopuolella olleet ventabedit pentujen päälle ja lopulta meni jopa aitaukseen omin luvin. Viimeinen pisara oli, kun lapsi jolla ei ollut lupaa edes ottaa pentuja syliinsä, oli nostanut Veikon sohvapöydälle seisomaan. Siinä kohtaa jouduin roikkumaan itsehillintäni rippeissä, etten olisi tarrannut lasta korvasta ja vienyt häntä autoon miettimään mitä tuli tehtyä. Onneksi kokous päättyi melko pian ja pääsin viilentämään päätäni raikkaaseen ulkoilmaan.

Maantaiaamuna tulin väsyyneenä töihin ja klo 11.10 duunikaveriltani tuli tekstari, että lähtisi näyttämään kinttuaan arvauskeskukseen. Arvaat varmaan miten siinä sitten kävi. Joo, olin töissä 9:45-14:45 ja sitten kävin kotona ja palasin takaisin klo 16.30. Tiistaina pomoni pakotti duunikaverini töihin neljäksi tuntia ja siitä asti olen ollut töissä yksin. Teen nyt tämän viikon töitä klo 9.45-18.15, mutta onneksi äitini tuli maanantai-iltana, joten koirilla on taas hoitaja.