Kisapäivän aamu alkoi pienellä panikoinnilla, sillä huomasin heti herättyäni Kerryn vasemman silmän olevan tulehtunut. Sain Keski-Uudenmaan eläinlääkäriasemalle ajan, mutta valitettavasti sellaiseen aikaan, että itse piti olla jo matkalla Riksuun, mutta onneksi Mari oli vapaalla ja vieläpä autollinen.

Riksussa oli hallin ulkopuolella auton mittarin mukaan 18 astetta pakkasta, mutta onneksi hallissa oli vain viisi astetta. Ei siellä vaan kovin montaa koiraa kerrallaan mahtunut oleilemaan, mutta eipä tarvinnut hyppyyttää koiraa järkyttävässä pakkasessa. Radat tuomaroi Anne Viitanen ja ensin oli vuorossa hyppyrata. Valitettavasti ratoja ei ole videoitu, tai no, ei niissä ollut kyllä muuta kuin viihdearvoa....

Ekalla radalla mopo karkasi jo kolmannella esteellä kun keppien sijaan Joy ampaisi takana olleeseen putkeen. Hetkeä myöhemmin tehtiin vielä toinenkin ylimääräinen putki, mutta siitä eteenpäin rata menikin jo nappiin, eli puolirataa ihan ok menoa.

Agilityrata vaikutti kivalle, mutta niin vaan mopo karkasi taas, tällä kertaa nelosen jälkeen, jolloin Joy ei korvaansa lotkauttanut haltuunottoyritykseeni välistävedossa vaan ampaisi jälkimmäisen hypyn väärään suuntaan. Loppuratakin meni aivan sillisalaatiksi, eli enempi iloittelun puolelle, joten en tehnyt rataa loppuun asti, vaan käänsin puomilta keppien kautta maaliin. Tuomari oli etukäteen muistuttanut ettei radalla saisi harjoitella, joten vilkuilin Joyta kiidättäessäni alkaisiko jo näyttämään siltä, et kohta käskee meidän häipyä, mutta Annea vaan nauratti.

Koirassa oli siis vauhtia, muttei lainkaan jarruja.