Oman seuran kisat. Niin hyvin oli henkilökuntaa, ettei mun tarvinnu vääntyä töihin, vaan vedin rauhassa sikeitä melkein puoli kahteentoista (pari kertaa päästin toki aamulla Funnyn ulos), eli univelkaa taisi olla taas aika reippaasti, kun perjantai-iltakin meni nukkuessa.
Tuomarina oli Kati Wala, mutta varsinaiset radat olivat Pertti Siimeksen kynästä. Jonkin verran Kati teki niihin muutoksia, mutta lähinnä kulmia muuttelemalla. Eka rata meni hyllylle radan kirkkaasti killeerisimmässä kohdassa, eli jäin putken jälkeisessä pakkovalssissa liikaa paikalleni ja Joy linjautui seuraavalle hypylle väärälle puolen. Keinulta se lähti omin luvin, joten palautin ja jätin sitten radan siihen.
Tokan radan alku oli hypystä, okserista ja puomista koostuva "suora" ja naureskelimme seurakaverin kanssa että menemme kutsumaan koirat radalla puomin alastulon kohdalta. Lupasin tehdä niin jos hänkin tekee... Ei tehnyt mutta meni kuitenkin puomin puoliväliin asti kutsumaan, joten seurasin sitten esimerkkiään. Tutustumisessa kävin kurkkaamassa pujottelun lopusta mitä koira näkisi ja huomasin sen linjautuvan seuraavalta hypyltä putken sijaan renkaalle, joten päätin noudattaa Janitan taannoista neuvoa hyödyntää Joyn pujotteluja ja kirmasin seuraavan hypyn taa valssiin, joka onnistui todella hyvin. Renkaan jälkeiselle hypylle jarruttamisen aloitin liian myöhään, joten meni vähän pitkäksi, kuin myös muurilta kääntö. Muuten ihan ok rata, jolla irtosi sija 4./28. Huvittavaa kyllä, luokan viisi parasta koirakkoa olivat kaikki espanjanvesikoiria 
Vika rata oli hyppäri ja mielestäni meille täysin sopimaton pläjäys. Erityisesti hypylle 5 vienti huoletti, varminta sen hypyn kannalta olisi ollut kirmata nelosputken ulkoreunaa, mutta koska tiesin Joyn tykittävän kolmoselta perääni "häntä suorana" uskoin saavani sen hypylle, varsinkin kun putki antoi tyhjään. Noh, videolta näkyy hyvin kuinka Joy oli itseasiassa menossa jo ko. hypylle, mutta ilmeisesti mun jalat tuli liian pitkään perästä ja Joy menikin hypystä ulkokautta ohi ja ennen kun mun aivo oli ajantasalla oli se hypännyt hypyn väärään suuntaan. Jatkoin rataa muina naisina, eikä muita virheitä sitten tullutkaan ja olin itse asiassa kaikista tyytyväisin juuri tähän rataan, sillä oma kisafiilis oli tänään jostain syystä totaalisen hukassa ja meno pikemminkin pakkopullaa, joka ei onneksi videolta välity. Ja mikä parasta, lähdöt onnistuivat taas joka ainoa.
Funnylla oli kisojen jälkeen eri hauskaa, saadessaan leikkiseuraa itseään 2 viikkoa nuoremmasta Mortti-sheltistä. Sitten paikalle tuli Funnyn serkku Loukku, josta taisi tulla Funnyn idoli 
Hetken jo luulin Funnyn lähtevän Emmin mukaan, mutta onneksi neiti muutti lopulta mieltään.
Kommentit