Aamulla heräsin kellonsoittoon vaille yhdeksän. Hain aamun lehden, söin aamiaisen ja läksin koirien kanssa treenihallille. Kiti tuli treenaamaan kanssamme, joten sain apua Joyn kanssa. Joylle laitoin ensimmäistä kertaa pujottelukujan, eli tarkotuksena on vain kävelyttää koiraa siitä läpi eli totuttaa kummallakin puolella oleviin keppeihin ja ohjaajaan. Olin varustautunut namisukalla, jossa oli naru helpottamassa kiinniottoa. Sukka laitettiin kujan puoliväliin ja talutin Joyta sitä kohti ja Kiti veti narusta sukkaa karkuun. Ensimmäisellä kerralla Joy oli vähän epätietoinen mitä halusin, mutta keksi nopeasti jujun ja suoritui kujasta nopeasti. Harjoittelimme myös suoraan putkea aivan samalla menetelmällä, jolloin sukan perässä ryntäävä Joy suoritti putken vauhdilla.

Treenin jälkeen kävimme jäähdyttelylenkillä ja läksin koirien kanssa Espoon Viherlaaksoon eläinfysioterapeutti Patricia Hirnin luo. Vorolla oli edelleenkin vakiovaivansa, eli 3.-4. niskanikama jumissa, lisäksi reisistä löytyi hiukan kireyttä. Jumppa: etujalkojen väliin laitetaan esim. patukka, jota pidän vastaan ja Voron pitäisi vetää niska suorana patukkaa ylöspäin. Vaihtoehtona n. 1 kg:n painon nosto. Seuraavaksi oli Joyn hoitovuoro. Oikea polvinivel oli edelleen vasenta löysempi, muttei niin löysä, että lumpio pääsisi liikkumaan paikoiltaan. Patricia kysyi liikkuuko Joy koskaan hitaasti, josta osasin jo arvata syvien lihasten puolella olevan puutteita, eli vatsan syvät lihakset kaipaavat vahvistusta. Jumppa: ristikkäisten jalkojen nostoa.
Kerryn tila jännitti todella, sillä Joyn (10,8 kg) kanssa painiminen on aika rankkaa. Vasemman takajalan yläosassa oli kireyttä ja selässä kaksi nivellukkoa, jotka Patricia sai avatuksi. Mikä parasta, koiristani ei löytynyt mitään viitteitä agilityhallimme keinonurmen aiheuttamista rasituksista! Seuraava aika on 14.1., jolloin Patricia hoitaa koirani meillä kotona.

Autoni sisätuuletin ei ole toiminut lainkaan enää muutamaan päivään, joten ajelin Motonettiin ostaakseni uuden moottorin tuulettimeen. Valitettavasti heiltä ei sellaista hyllystä löytynyt, joten seuraavaksi menin Hyrylässä sijaitsevaan Enkun autovaraosaan, josta ei osaa myöskään löytynyt, mutta myyjä tilasi sellaisen, joten käyn sen huomenna aamupäivällä noutamassa ja viikonloppuna hoviautonkorjaajani Arska fiksaa Vekkuni tuulettimen uuteen uskoon :D

Pientä huolta on nyt mielessä, sillä Seijan ja Peetsan Papu-parson on ollut kateissa yli vuorokauden. Papu läksi Tuulin kanssa riistan perään eikä palannut. Laitoin katoamisilmoituksen karkurit.fi ja koirat.com -palstoille sekä russelien keskustelupalstalle, jos edes näköhavaintoja Papusta tulisi. Pelottaa, että Papu lähtee suunnistamaan Kokemäeltä kohti Järvenpäätä, kun ovat niin vähän aikaa vasta siellä asuneet. Onneksi Papu on kokenut pihakoira, joten ihan äkkiä ei vilu tule, mutta pakkanen onkin sitten toinen juttu. Toivottavasti Papu vielä löytyy elävänä tai kuolleena, sillä on todella kamalaa olla epätietoinen koiransa kohtalosta.