Vuoden viimeinen päivä alkoi pesueemme osalta aamuherätyksellä klo 8:30. Vielä olisi uni maistunut, mutta minkäs teet, kun Viljakkalassa piti olla puolilta päivin. Siispä kävin pikasuihkussa, lenkitin koirat, nautin pienen aamiaisen ja läksin Kerryn kanssa kohti Viljakkalaa. Kerry oli innoissaan päässessään kaksin liikenteeseen ja matka meni kaikin puolin hyvin, mitä nyt kuljettajaa vähän jännitti olisiko reissu turha vai tuloksellinen. Navigaattorista oli hurjasti apua ja se opasti minut suoraan perille. Matka kesti reilut kaksi tuntia ja perillä kävimme Kerryn kanssa hiukan kävelemässä. En muista nähneeni Lukaa koskaan noin lyhyessä turkissa ja se näytti vielä paremmalta kuin muistinkaan. Hämmästyttävän paljon sen pää muistutti Kerryn edellisen sulhon päätä ja ruskean sävykin on varmasti hyvin lähellä samaa. Luka oli herrasmies ja Kerry esitteli takamustaan innokkaasti. Olin varoittanut Leenaa etukäteen, että Kerry tykkää juoksuttaa urosta koko rahalla ja niin se teki tälläkin kertaa. Luka-parka puuskutti kuin höyryveturi ja vesi maistui! Välillä kävimme yrittämässä ulkonakin, mutta aina ratkaisevalla hetkellä Kerry häipyi alta. Lopulta päätimme kokeilla Kerryn kiinni pitämistä (vaikka en kyseisestä toimintatavasta pidäkään) ja kuinka ollakaan, Luka onnistui astumaan Kerryn lähes kolmen tunnin sulhastelun jälkeen! Nuoripari oli nalkissa 19 minuuttia, joten toivottavasti tulostakin syntyy. Toista kertaa en aio Viljakkalassa käydä, joten tammikuun lopulla ultassa selviää tuleeko meille kevätpentue vai ei. Olin toivonut ehtiväni kotiin ennen kuutta rakettien takia, mutta pakko oli pysähtyä matkalla nappaamaan murua rinnan alle, joten palatessani täällä oli täysi mekkala päällä. Kaitzu kutsui onneksi käymään heillä ja lupasi että voin päästää koirani heidän tontilleen ulkoilemaan, heille kun eivät raketit kovin pahasti kuulu. Vierailu pelasti iltamme, sillä Kerry ei olisi kotipihallani poistunut autosta lainkaan, kun mekkala pelotti. Ajattelin Kerryn paikkojen olevan astutuksesta sen verran hellänä, ettei välittäisi sulhasteluista, mutta tuossa se nyt sängyllä turvasekstaa Joyn kanssa ja Vorokin yrittää aina välillä. Ai niin, Kaitzulla on uusi koiranpentu! Rotu on yllättäen whippet ja se oli tullut heille tänään. Nimi meni totaalisesti ohi, joten täytyy udella se joskus toiste. Mihinkään sukulaisnaisiin se ei kuitenkaan viitannut niin kuin edellisillä (A-noppi, Mini-ä). Niin ja heilläkin oli tänään harrastettu koiraseksiä, kun kastroitu bordercollie (tai ilotalolassie, kuten Kaitzu hauskasti nimittää) oli yllättäen jäänyt nalkkiin Nuudeli-whippetin kanssa. Täten julistan tämän päivän koiraseksipäiväksi ;)

Hyvää, onnellista ja menestyksellistä vuotta 2008 toivottavat
Kirsi, Kerry, Joy ja Voro