Lähdimme eilen pikkuporukalla treenaamaan Jaakko Suoknuutille. Rataantutustuminen oli totuttuun tapaan erittäin perusteellinen, eli ensin tutustuimme siihen "normaalisti" jonka jälkeen rata käytiin pala palalta yhdessä läpi miettien erilaisia vaihtoehtoja. Kokonaisuudessaan rataantutustuminen vei reilun tunnin (23 estettä) .

Jaakotin hypylle 2 ja lähdin siitä suuntaamaan jo kohti hypyn 4 takaakiertoa, tehden vain pienen tuuppauksen hypyn 3 suuntaan, joka toimi todella hyvin, kuten Jaakko oli luvannutkin Takaakierrosta otin Joyn twist-tyyppisellä valssilla, joka sekin toimi hienosti, sillä olimme hioneet sitä rataantutustumisessa. Ongelmana minulla ja monella muulla on tehdä valssi siivekkeen päätyyn, kun itseasiassa piti peruuttaa reilusti siivekelinjan toiselle puolelle. Keinu meni mielestäni hyvin, kuten myös putken ohi lähetys A:lle. A:n jälkeiseltä hypyltä tuli rima alas, mutta sain kuitenkin väljähkön välistävedon onnistumaan, mutta lähetys kaariputken takaa ko. putkeen meni pitkäksi, itseasiassa niin pitkäksi että Joy meni putkeen väärästä päästä. Jaakko ihmetteli mitä meidän kontakteille on tapahtunut! Olin vähän öönä, kun en huomannut mitään kummallista, mutta ilmeisesti keinulla oli tapahtunut jotain. En erityisemmin kiinnittänyt huomiota omaan tekemiseeni sillä pääni oli jo A:lla, mutta ilmeisesti vedätin keinulla ja Joy lähti sieltä liikkeen mukana. Sitten kävimmekin pitkällisesti läpi kontaktien kouluttamista ja Jaakko epäili suurimman osan virheistämme tulevan kontaktiesteiden jälkeisiltä esteiltä, jota en kyllä suostunut myöntämään. Kerroin Joylla olleen alunperin 2 on 2 off -kontaktit, mutta pikkuhiljaa niistä on muokkaantunut jotain ihan muuta ja olen vain tyytynyt siihen että se tulee niiltä luvalla. Jaakko suositteli testaamaan tuleeko Joy oikeasti vain luvalla ja tämän aamuinen testi kontaktihärpäkkeellä todisti ettei näin suinkaan ole, vaan koira tuli ehkä neljännellä "tule"-käskyllä  Kerroin vahvistaneeni oikeaa pysähdyspaikkaa tekemällä toistoja palkka maassa, parin metrin päässä alastulosta, mutta Jaakon mielestä se ei ole toimiva tapa. Seuraavaksi treenasimme kaariputkesta taaksepäin kääntymistä, sillä Jaakon mielestä koirat kääntyvät aina hyvin kaariputkesta taaksepäin, jos ohjaaja sen sieltä sinne lähettää. Esitin jo silloin epäilykseni siitä ettei Joy suinkaan tee niin ja Jaakko sanoi ettei kaariputkea tulisi koskaan tehdä niin, että lähettää koiran sinne putken takaa ja jatkaa rataa sitten putkesta eteenpäin. Oli testannut Zenillä ja se kääntyy aina takaisin putken taa, vaikka putki olisi esim. puomin alla. Vienosti tiedustelin mitä sitten tulisi tehdä jos on mennyt tunaroimaan ja tehnyt putken takaa lähetyksiä jatkaen rataa eteenpäin Noh, sitähän päästiin sitten tekemään, sillä Joyhan ampaisi kaariputkesta eteenpäin 2-3 metriä ennen kuin kääntyi. Niinpä teimme puolenkymmentä toistoa niin, että lähetin Joyn putken takaa putkeen Jaakon toimiessa avustajana putken toisessa päässä. Tämän jälkeen menimme sitten kohdan radan osana ja kyllä se nyt kääntyi paremmin, mutta valui kuitenkin vielä ehkä metrin verran. Seuraavalla hypyllä tuleva käännös olikin sitten yllättävän vaikea, sillä nyt kun luotin siihen että Joy kääntyisi kaariputkesta taaksepäin, minulle jäikin "ylimääräistä" aikaa jonka käytin vähemmän viisaasti menemällä aivan seuraavan hypyn viereen, jolloin en sitten ehtinytkään seuraavaan jaakotukseen, vaan Joy ampaisi muurin väärältä puolelta. Tein saman virheen kerta toisensa jälkeen jollon Jaakko lopulta tarrasi kiinni hartioihini ja hieman autteli minua sijoittumaan oikein. Muurin jälkeinen kepeille vienti vaikutti sangen haasteelliselta, sillä kääntyessään muurilta kepeille, koira näkisi ensiksi suoran putken, jonka vieressä puomi, jonka vieressä todella lähellä toinen suora putki ja sitten ehkä metrin päässä kepit. Kerran Joy meni puomille, koska en ehtinyt muurille jaakottamaan, mutta muuten se haki kepit erittäin hienosti ja mikä parasta se ei mennyt putkeen kertaakaan Kepeiltä jatkettiin persjätön kautta hypylle, sitten koira vastaiseen käteen vetoon ja ympyrä hypyn ja pituuden kautta, jonka jälkeen pussiin. Tämä meni muuten hyvin, mutta pituudelta liikesuuntani meni koiran liikesuunnan mukaan, eikä suinkaan seuraavaa estettä, eli pienesti taasen vain tönäisin Joyta pituuden suuntaan suunnaten sitten itse pussille, jonne ehdin jopa tekemään jonkilaisen jarrutksen, Joyn tapauksessa se kun ei ole ihan pikkujuttu. Pussin jälkeisen takaakierrot onnistuivat hyvin, kuin myös puomille lähetys ja layeröin puomin vieressä olevat putken ja kepit, kutsuin keppien pääässä Joyn puomilta (oli siellä 2 on 2 off ), muuri poispäinkäännöllä ja Joy keppien ja puomin välissä olevaan suoraan putkeen. Tämäkin onnistui upeasti, mutta sitten suorasta putkesta olisi pitänyt vielä saada Joy seuraavaan putkeen kuolleesta kulmasta ja se ei sitten enää onnistunutkaan kun olin hipihiljaa, vaan Joy kävi tekemässä yhden ylimääräisen hypyn. Emme kuitenkaan enää hioneet tätä kohtaa, vaan palasimme vielä meille radan vaikeimpaan osaan, eli kaariputken jälkeiseen 10 hyppyyn ja siitä muurille vientiin.