Tälle blogille on viimeinkin julkaistu tilasto ja yllätyksekseni tällä käydään keskimäärin 20x päivässä!!! Mulla alkaa pian tulla suorituspaineita, kun jotenkin olen ajatellut, että ehkä puolenkymmetä käyntiä olisi päivässä. Tietty osa on omia käyntejä, kun täytyy aina välillä käydä vilkaisemassa josko joku olisi kommentoinut jotain, mutta huh!

Sunnuntaina ajelin Voron. Poistin osan irokeesistään, joten ei ole enää hyeenan näköinen, mutta lisäsin otsalle heti silmien yläpuolelta lähtevän "otsatukan". Joyn turkki menee Anitalle ja hän valmistaa siitä jonkin muistojutun, ehkä korun. Rullan ja Voron karvat menevät myöskin hänelle, mutta ihan yleishyödylliseen tarkoitukseen, eli tekee niistä jotain jos on tehdäkseen. Sunnuntaina urakoin myös ensi viikonloppuna pidettävien JAUn agilitykisojen ilmoittautumisia koneelle ja meinasi kyllä taisteluväsymys iskeä. Ilmoittautuneita oli loppujen lopuksi kivat 325 kpl, joten suht iso kisa on tulossa.

Alkuillasta ajelin Joyn kanssa Maunulaan pentutokokurssille. Nuorin osallistuja oli vasta 3 kk:n ikäinen ja vanhin lähes vuoden, joten ikähaarukka oli aika laaja. Joy ei ollut lainkaan oma itsensä, vaan aika vaisu. Raukkaa taisi vähän palella, kun ei ollut enää turkkia lämmittämässä. Kurssin anti jäi ainakin tällä kertaa hyvin laihaksi, pääsimme kerran harjoittelemaan luoksepäästävyyttä ja kaksi toistoa luoksekutsua. Ekalla kerralla Joy tuli tosi hitaasti, mutta epäilin syyksi perässä laahaavaa hihnaa ja olin oikeassa. Toisella kertaa pentu läksi kuin tykin suusta, mutta kaarsi sitten viimeisellä metrillä sivuun. Kouluttaja suositteli peruuttamista (minä kyllä peruutinkin), jolloin Joy tulisi suoraan eteeni, mutta kerroin tämän olleen esimmäinen kerta kun meni noin pahasti vinoon. Sitten tajusin mikä oikeasti mätti, eli kumarruin taas tosi paljon eteen ja Joy väisti. Perään tein vielä toisen virheeni, eli minulla on tosi raivostuttava tapa koiraa kiittäessäni tuupata sitä kädellä ja Joy ei vielä ihan ymmärrä mitä se tarkoittaa. Tapa on varmaankin saanut alkunsa Kerryn kiihdyttämisestä, eli ko. menetelmällä saan hyvät ärinät Kerrystä. Koko muun ajan treenasin itsenäisesti katsekontaktia, seuraamista, istumista ja maahanmenoa ilman minkäänlaisia kommentteja. Niin ja treenasimmehan me myös luvan kanssa ottamista, eli pidin namia kädessä ja Joyn sai ottaa sen vasta, kun ei yrittänyt sitä ottaa.

Eilen illalla oli sen verran kylmä, että puin Joylle villapaidan ensimmäistä kertaa lenkille. Sisällä yritti vähän sitä järsiä, mutta ulos päästyään vaikutti ihan tyytyväiseltä oloonsa ja tänään piti sitä jo ihan suosiolla. Taisi keksiä villapaidan hyvät puolet ;) Nappasin aamulla pikaisen villapaitakuvan, joten yritän muistaa päivittää sen ja muita uusia kuvia illalla nettialbumiini.