Joy ontui leikattua takajalkaansa juhannuksena, riehuttuaan vesileikeissä. Tuolloin oli aivan kolmijalkainen jonkin aikaa, mutta vaikkei saanut edes kipulääkkeitä tokeni jalka tosi nopsaan. Oli sen jälkeen fyssarilla, jossa todettiin ettei polvi itse asiassa oireile, vaan lanneselässä oli kramppia, joka voi säteillä kipua takajalkoihin. Sen jälkeen oli vielä leikkauksen ½-vuotiskontrolli, jossa oikein rtg-kuvalla todettiin kaiken olevan kunnossa. 

Syyslomalta kotiin tultuani ottessani koirat autosta, jossa olivat olleet häkissä viisi tuntia, meni Joy muutaman askeleen verran kolmella jalalla. Koska takana oli pitkä oleilu Funnyn kanssa samassa häkissä ajattelin jalan vain olevan jäykkä. Seuraavana päivänä (17.9.) Joy kävi osteopaatilla ja Johanna totesi Joyn olevan paremmassa kunnossa kuin edellisellä kerralla, mutta polvi vaikutti hieman jäykältä. Jatkettiin eloa ihan normisti, eikä sattunut mitään ihmeellistä. Noin viikon kuluttua Joy alkoikin keventää jalkaa, varsinkin alkulenkistä. Liike meni sen verran pahaksi, että laitoin sen kipulääkkeelle ja varasin ajan fyssarille. Kipulääke auttoi selvästi, mutta kuudentena päivänä Joy otti pienet painit Funnyn kanssa ja aamulla jalan liike oli taas selvästi huonompi. Ikävä kyllä fyssarin ajanvarausjärjestälmässä oli jotain hämminkiä ja kohdallemme sattui ikävä tuplabuukkaus. Tällä kertaa myöhemmin aikansa varannut pääsi ohitsemme, mutta meille luvattiin extra-aika jollekin muulle päivälle. Pääsimmekin muutaman päivän päästä yksityissessiolle, mutta jalka oli sen verran kipeä, että fyssari päätti olla hoitamatta jumiutuneen selän, ettei vaan Joy ala käyttämään leikattua jalkaa liikaa. Suositteli varaamaan asap ajan ortopedille jalan tarkistamista varten. Polven sisäsyrjällä tuntui terävä piikki, aivan kuin neulan pää - tätä en ollut itse, eikä fyssarikaan, aiemmin huomannut.

Joyn polven leikannut Jan Räihä ei ota enää vastaan Tammiston Univetissä ja Espooseen seuraava vapaa aika oli vasta perjantaille, joten varasin ajan Tammistoon ortopedi Simona Lilius-Lappalaiselle. Simona tunnusteli Joyn polven, kertoi terävän piikin olevan implantin sisäreunan. Hän käänteli ja väänteli jalkaa, todeten sitten seuraavaa:

Joy tuotiin vasemman polven kontrollikäynnille koska se on alkanut ontumaan sitä. Oireet alkoi muutamia viikkoja sitten pitkän automatkan jälkeen, meni sen jälkeen paremmaksi mutta nyt aina varsinkin levon jälkeen koira ontuu ensimmäiset askeleet ja polvesta on kuulunut myös naksahdusta. Yleistutkimuksessa koira ontuu tällä hetkellä jalkaa liikkeessä ja seistessä ei varaa painoa jalalle. Aristaa polven taivutusta ja erityisesti ojennusta. Implantin terävä sisäreuna tuntuu sääriluun sisäpinnalla. Ei pehmeätä turvotusta polvessa. Nyt kuului kerran pieni naksahdus. Epäilys että voi olla pieni revähdys sisemmässä kierukassa. Rimadyl kipulääkitys erillisen ohjeen mukaan, rauhallisempaa liikuntaa kuurin aikana. Suosittelen fysioterapiaa/osteopatiaa. Yhteys klinikkaan jos oireet jatkuvat tai uusivat.

Liikunnasta Simona sanoi, että Joy saa tehdä max. ½ tunnin lenkkejä, mutta mieluummin useita lyhyempiä lenkkejä, kuin liian pitkiä yksittäisiä lenkkejä. Riehuminen on nou nou, mutta saa hypätä sohvalle ja sänkyyn. Kehui vielä moneen kertaan miten ihana koira Joy on, mutta senhän tiesinkin jo. Painonsa arvoinen kultaa ja vähän päälle :)

Kipulääkekuuri on nyt kuukauden mittainen. Jos alkaa taas kuurin loputtua ontumaan, niin polveen piikitetään kortisoinia. Mikäli tämäkään ei auta, on sitten jäljellä leikkaus, jossa kierrukasta poistetaan vaurioitunut osa.

Tänään tuli jälkimmäisestä polvileikkauksesta 9 kk.