Tiistai

Luultavimmin osaltamme talvikauden vikat SM-ryhmän treenit. Alku ei tuottanut suurempia ongelmia, eli menin suoraan hypyn kaksi taa lähes rimaan kiinni ja ekaa kertaa koskaan ihmisnuoli-persjättöyhdistelmällä ohjaus kolmoselle. Kolmosta ei ollut aikaa jäädä varmistelemaan, vaan sen verran ohjaus päällä, ettei ampunut uudestaan kakkoselle ja ohjaus vitoselle takaakiertoon kauemman siivekkeen kautta. Kepeille meno olikin piilovaikea, eli suorasta putkesta ei edes kovin vaativasta avokulmasta sisään, mutta koskapa putki antoi suoraan A:lle, muuttuikin avokulma vaativammaksi. Yritin ensin niin, että jäin putkella reilusti taakse ja heti Joyn tulessa putkesta käsky "kepit", mutta neiti ampaisi pujotteluun kiertäen ekan kepin väärältä puolelta Eihän siinä sitten muuta kuin enempi töppöstä toisen eteen ja johan alkoi pujottelukin onnistua. Puomin jälkeiselle hypylle pieni vekki, eli linjaus putkeen ja itse kirmaus putken toisesta päästä vastaanottamaan, eli näytin vain putkeen kädelläni minne kirmasin ja leikkasin putken suulta hypylle, josta lähetys kepeille. Sitten alkoikin meille (ja monelle muullekin) vaativa osuus, eli keppien jälkeen oli A, suora putki, jonka jälkeen koira vasemmalle hypylle ja hypyn kautta vielä hyppy takaakiertona. Sinällään kaikki tämä oli ihan ok, mutta se että saa koiran suoran putken jälkeen hyvin näppeihinsä ja kahden hypyn päähän takaakiertoon tuottikin sitten vaikeuksia. Sanomattakin selvää on, että jouduin jättämään Joyn yksin tekemään A:n, eli tein A:n jälkeen persjätön ja kirmattuani suoran putken puoliväliin vapautin Joyn. Ekalla kertaa se ei todellaakaan tehnyt kontaktia edes sinne päin, vaan loikkasi aivan kontaktipinnan yläosalta. Koskapa olemme viime aikona treenanneet häiriöitä kontakteilla (myös persjättöjä), niin tällä kertaa annoin Joylle ihan reilun negatiivisen palautteen loikasta ja palasin kohtaan pujottelun kautta. Odotetusti hiipi vähän varovasti alas, mutta teki hienon kontaktin. Parhaiten sain putken jälkeisen hypyn vietyä niin, että tein heti putken jälkeen persjätön, heitin Joyn hypylle ristiin ja tein vielä persjätön, jolloin ehdin näyttämään aivan rauhassa takaakierron, mutta täytyy kyllä sanoa etten suoran putken jälkeen nähnyt kahden seuraavan hypyn aikana koiraa lainkaan, eli ihan uskon varaan olisi jäänyt Kokeiltiin sitten tehdä putken jälkeinen hyppy wiskyleikkauksella ja siitä sylkkärillä kääntö seuraavalle hypylle. Joo, onnistuihan se, mutta en kyllä sitten ehtinyt näyttämään takaakiertoa. Aikas monta toistoa tuli tehtyä ja perusongelma tuntui olevan siinä, että annan Joylle liikaa tilaa enkä sitten ehdi kääntöön riittävän hyvin. Lopuksi kokeilin vielä omaa, ratapiirroksen pohjalta tekemääni ohjausvaihtoehtoa, eli yksinkertaisesti suoran putken jälkeisen hypyn ekan siivekeen ympäri kierrättämistä, mutta koska halusin tehdä sen kuten tällä hetkellä tekisin sen kisoissa, eli lähtisin A:n jälkeen max. 2 m etumatkalla, niin eihän siitä mitään tullut. Kontaktihäiriöitä täytyy ehdottomasti jatkaa ja juurikin niin että voin tarvittaessa juosta koiran ohi vaikka 5 m. Eihän siinä tietysti ole mitään järkeä seisottaa koiraa kisoissa kontaktilla odottamassa että ohjaaja ehtii lyllertää tiettyyn pisteeseen, mutta onhan se hyvä taito osata. Jäähdyttelylenkillä oikean pakaran yläosaa alkoi särkeä niin, että aloin ontua. Lenkin aikana kipu lieveni lähes olemattomaksi, mutta sitten jäin hallilla vähäksi aikaa juttelemaan ja sen jälkeen kipu oli jo sitä luokkaa että kävely muuttui vaikean näköiseksi. Onneksi ei ollut mistään revähdyksestä kyse, vaan ilmeisesti tuli A:n ja suoran putken kohdalla juostua tavallista pidemmällä askeleella tai kovempaa kuin yleensä, joten joku laiskotteluun tottunut lihas joutui lujasti töihin. Seuraavana aamuna kipu oli hieman loivennut ja illalla lähes kokonaan pois.

Torstai

Joyn juoksu ei odotuksestani huolimatta ehtinyt alkaa, niin pääsin hallille ½ tunnin vuorolle treenaamaan. Tein muutaman toiston verran kokoamissuoraa, jossa Joy taas hyppäsi aluksi kaksi vikkaa hyppyä yhdellä loikalla. Siirsin sitten targetin aivan vikan hypyn riman eteen ja ongelma loppui siihen. Loput toistot tein niin että target oli noin 30 cm vikan riman takana. Vikan vartin tein kontaktien häiriötreeniä, jotka sain lopetettua A:lla aivan nappiin onnistuneella kontaktilla noin 5 m sivuetäisyydellä.

Päästiin Joyn kanssa tulevalle kesäkaudellekin SM-ryhmään. Kymmentä tarjolla olevaa paikkaa haki peräti 18 koirakkoa ja valikoituneista 40 % on espanjanvesikoiria ja 70 %:lla on vähintäänkin SM-nollat jo kasassa.